Vuoden viimeinen päivä meni. Lukuhaasteen viimeinenkin kirja tuli esiteltyä. Nyt on uusien asioiden aika!
Onnellista Uutta Vuotta kaikille <3
Paikallinen energiayhtiö lahjoitti tänä vuonna sen verran mukiinmenevän kalenterin, että se kelpaa seinälle tänä vuonna 2016
Muuten on tässä menossa kalenterinvaihtoviikko... Minulla kestää aina viikon verran saada kaikki tärkeät merkinnät vaihdettua vanhasta kalenterista uuteen ja varsinkin, kun minulla on työkalenteri ja vapaa-ajan kalenteri erikseen. Vaikka nekin täytyy tietenkin synkronoida, ettei sovi mitään humputuksia, jos vaikka sattuu olemaan iltatöitä tai viikonlopputöitä, kuten joskus aina on.
Mutta koska olen perinteisten kalenterien ystävä, kalenterinvaihtoviikko on minulle suuri huvitus!
Työkalenterit...
...ja vapaa-ajan kalenterit:
Tämä alkaa olla käyttövalmis...
...suunnitelmiakin on jo...
...mutta tässä vaiheessa kalenterissa on vielä tilaa:
Ensi viikolle olen jo keksinyt tekemistä:
Mutta kuivin suin ei tätäkään vuotta aloiteta! KAHVIA!!!
Jos nyt oikein laskin, niin 365 kuppia kahdessa vuodessa tekee jo 730 kuppia. Muutama välipäivä toki viime vuonna oli ja sitten tietysti kaikki santsikupit. Kuka tuossa nyt laskuissa pysyy! Jos jaksatte, niin tässä on taas luvassa 365 kuppia... EI: karkausvuonna tietysti 366 kuppia kahvia :)
Kahvinvaihtopäivä: Papu loppui...
...Juhlan aika!
Ja tämähän on ihan vallan ekoteko, kun kahvi on valmistettu suomalaisella biokaasulla!
Ja kun nämä kahvit oli juotu, oli aika laittaa töppöstä toisen eteen. Ukon kanssa ajettiin autolla, että päästiin kävelylle vähän toisiin maisemiin... Olen joululomalla jälleen kerran fiilistellyt vanhoilla valokuvilla tyttöjen lapsuusajalta. Siellä on satoja kuvia Viherlaakson kesistä, joten Viherlaakson liepeille teki mieli kävelyllekin. Viherlaakso muuttui joitakin vuosia sitten Peukkulaksi ja nythän se on ollut jo vuoden kiinni. Mutta minulle se on ikuisesti Viherlaakso ja lasteni iloisten ja onnellisten lapsuuskesien satumaa. Kuvia en ottanut, rapistukoot rauhassa...
Lähistöllä on voimalaitos ja lämpimiä vesiä, joissa tämän kaupungin sorsat viettävät talveaan:
Luulivat, että kaivelimme leipää taskuistamme...
Näin jäässä aloimme olla, sillä tuuli oli hyytävä!
Läksimme lämmittelemään...
Päivää Torsti!
Mitä kuuluu, Kalle?
Löysin jotain ostettavaakin, mutta en kerro mitä!
Kahvila Edenissä lämmiteltiin vielä sisäisesti ja sitten olimme valmiit jatkamaan kävelyä...
...Naissaaressa
Tässä sitä ollaan. Ukon kanssa <3
Vanha voimala -tai Wanha Woimala ;)
Aurinko kun päätti retken... Niin teimme mekin. Oikein mukava alku uudelle vuodelle!
Tässä postauksessa mentiin vauhdilla ilosta suruun ja taas takaisin iloon kuten kunnon draamassa kuuluukin. Surua ja murhetta tuli tietenkin tuosta Viherlaakson rappeutumisesta. Miksi kaikki hyvä lopetetaan ja lakkautetaan? Meilläkin on sieltä monta hyvää muistoa, vaikka matkaa satuseikkailuille Hilarius Hiiren, prinsessa Ruususen ja muiden hahmojen luo olikin hiukkasen pidemmälti kuin teillä, jotka onneksenne asuitte ihan siinä vieressä.
VastaaPoistaOlipa kiva päivitys kaiken kaikkiaan. Nyt kun olet luvannut koko vuoden iloita ja ihmetellä, me lukijat voimme ottaa hyvän asennon tuolissamme ja jäädä odottelemaan seuraavaa kattausta. :)
Tunteikasta aikaa :) Joopa joo: pidä toi asento ;) Kaikkea kivaa tiedossa -uskon ja toivon niin :)
PoistaMe asuttiin vuosi Viherlandian takana ja sinne kaipaan edelleen takaisin. Ongelmana oli sijainti ja sieltä kulki huonosti yhteyksiä. Nyt asutaan sopivan matkan päässä koulusta ja työpaikasta ja kaikki tarpeellinen on muutenkin lähellä. Loviattaren naapureita ja koiranpissatusmaisemia on ikävä :(
VastaaPoistaViherlandian ympäristössä on kieltämättä mukavat kävely / pissatus / pyöräilymaisemat. Ymmärrän yskäsi.
PoistaMinäkin muistan vielä, kuinka käytiin katsoamssa Hilarius Hiirtä. Viherlandiassa tulee käytyä liian harvoin, vaikka se on niin ihana paikka. Tuo sorsien kokoontumiasajopaikka on hellyttävä. Ei ihme, jos nyt haluavat uiskennella lauhkeammissa vesissä.
VastaaPoistaWanhassa Woimalassa oli pari kesää sitten ystäväni Ullan taidenäyttely, jota kävin katsomassa. Ihan oivallinen tila näyttelylle.
Viherlandia on oikeasti ihana paikka! Tykästyin siihen heti silloin kun n.24 vuotta sitten Jyäskylään muutimme muualta. Paljon palveluja, valtava valikoima ja kaikenlaista kivaa oheisjuttua... Olen mm. ollut piirtelemässä lyijykynällä ja pastelleilla ympäri myymälää, syönyt, herkutellut ja kahvitellut, kokoustanut, tutustunut milloin mihinkin kasvatukseen, osallistunut kukkiensidontanäytöksiin, tavannut joulupukin, höpötellyt papukaijoille, tehnyt ostoksia omaksi ja hääparien, rippilasten, ylioppilaiden ja pikkulasten iloksi... Vaikka mitä.
PoistaHilarius Hiiri teki virheen muuttaessaan Peurunkaan... Kaikki satuhahmot olivat meille rakkaita ja nyt niiden esittäjiin törmää mitä hauskimmissa tianteissa. Elämä on seikkailu. Sadusta puhumattakaan...
Wanha Woimala on mulla vielä käymättä. Kenties tänä kesänä ;)