Vanhempainilta

Tämmönen kuppi kahvia:

Tänään olin Kuopuksen vanhempainillassa. Olen käynyt vanhempainilloissa... paljon. Ensin kaikissa Esikoisen ja Kuopuksen alakoulun vanhempainilloissa. Kun esikoinen aloitti yläkoulun, sain häneltä infoa, että ei sinne vanhempainiltaan KENENKÄÄN vanhemmat mene. Minä menin ja ihmettelin, keitäs ne 150 vanhempaa siellä ruokalassa olivat... Kävin kaikki Esikoisen yläkoulun vanhempainillat ja olen käynyt myös kaikki Kuopuksen yläkoulun vanhempainillat. Yhtä lukuunottamatta. Esikoisen aloitettua lukion, kävin myös parissa vanhempailillassa, mutta ne olivat turhan tuntuisia: lukiolainen hoitaa itse asiansa ja informoi minua sitten sen verran kuin katsoo tarpeelliseksi.

Minkä takia olen ravannut vanhempainilloissa? Kahvin takia?

Koulun ruokalassa pahvimukista ryystetty laiha kahvi ei nyt varsinaisesti ole sellainen kulinaarinen nautinto, jonka takia lähtisin työpäivän jälkeen koululle. Olen käynyt illoissa yksinkertaisesti siksi, että olen kovin kiinnostunut lasteni asioista ja haluan pysyä ajan tasalla. 

Vanhempainiltaan kannattaisi lähteä ajoissa. Ensinnäkin siksi, että jos puolessa välissä matkaa muistaa unohtaneensa kahvimukin kotiin, sen ehtisi vielä palata hakemaa. Tänään läksin liian myöhään, en ehtinyt u-käännöstä tekemään ja sain sitten tyytyä pahvimukiin. Joita inhoan. 

Kahvio on yleensä jonkun luokan järjestämä. Itsekin olen jokusenkin kerran leiponut kahvioon... Kahviossa olisi hyvä muistaa kysyä, että onhan maito VARMASTI laktoositonta. Muuten joutuu puolen tunnin jälkeen toteamaan, että eipäs se ollutkaan...

Toinen syy, miksi vanhempainiltaan kannattaa mennä ajoissa, on se, että silloin saisi paremman paikan. Tai sitten joutuu takariviin, jonne puhujan ääni ei kuulu ja diat eivät näy. Ja tämän päivän tapaan sinne takaosaan  kokoontuvat myös ne, joiden omat asiat olivat kiinnostavampia kuin opojen asiat. Ja niitä riitti. Kovaan ääneen.

TOISAALTA: jos maito ei sitten ollutkaan laktoositonta, on jonkinmoinen etu istua takarivissä, vähän syrjässä muista...

Tänään tuli kyllä mieleen, että kannattiko mennä. Suurin sanoma, mikä koulun opolla meille runsaslukuiselle vanhempien joukolle oli: Sanokaa niille teidän nuorille, että lopettakaa pelleily. Nyt kannattaa jo olla tosissaa tulevaisuudensuunnitelmien kanssa. Että joo. 

Eli tästä vanhempainillasta jäi käteen ruttuinen pahvimuki ja liikunnan ilo koululla kävelemisestä. Ja kotona muistin sanoa Kuopukselle: "Lopeta pelleily!"