Powered By Blogger

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Postia postcrossing miitistä



Toivoin saavani kortin Tampereen ISOSTA miitistä, mutta sainkin neljä :)

Kiitos Sari ja Riitta <3 <3


Kiitos Ritu <3


Kiitos Elina <3



Ja kiitos KAIKKI!!!
 


Ensi vuonna ehkä itsekin haluan mukaan Suomen suureen miittiin... Tänä vuonna iloitsen näistä korteista <3 <3 <3 <3



Virkistynyt!



Yön kuuntelin sateen ropinaa ja aamulla heräsin siihen virkistävään näkyyn, että enää ei satanutkaan :) Työyhteisön virkistyspäivästä olisi tulossa loistava! Kuinkas muuten, sillä olen ollut itse yhtenä päivän suunnittelijoista ;)

Virkistyin jo siitä, että tänään sai nukkua tunnin pitempään. Sitten työkaveri kaappasi minut kyytiinsä ja ajaa hurautimme pari kilometriä Hyvinvointikeskukseen:


Siellä odotti ensin aamiainen...


Kyllä, kyllä: karkkipussi kuului myös päivän aamiaiseen :) Santsikupista ja karjalanpiirakoista ei ole kuvaa...

Seuraavaksi lähdettiin aistikävelylle metsään. 

Aistikävelyretki (sensory walk) on menetelmä, jonka tarkoitus on herkistää ihmisiä ympäristön havainnoimiseen. Kyseessä on tekniikka, jonka avulla voi tutun ja tavallisenkin ympäristön kokea uudella tavalla. Menetelmä tähtää tunteenomaisen kokemuksen aikaansaamiseen. Tavoitteena on myös tulla tietoiseksi siitä, että ympäristön voi kokea muutoinkin kuin visuaalisesti. 

Tällä kertaa tehtävänä oli valita yksi aisteista ja kokea jokin itselle ei niin tuttu ääni, tuoksu, maku tai tuntemus. Myös näköhavainnot hyväksyttiin.


Ihana tuoksu! Tuntuuko lievä savunhaju? Mikä lintu tuolla kiljahtelee? Tuo ääni on tiltaltin. Tunnistatko tuon kukan? Se on vaivero! Kuunnellaan hetki puron solinaa... Minä päätin ottaa hörpyt poimulehdeltä ;)


Metsäorvokki


Ketunleipä sadeasussaan...


Kielo kukkii myös tänä kesänä... Sitten kun kesä tulee...


Metsäkävelyn jälkeen meille oli varattu liikuntakeskuksen sali 2. Ensin 45 minuuttia Lavista...

Lavis on uusi hauska, helppo ja hikinen liikuntamuoto, joka perustuu lavatanssiaskeleiden ja jumpan välimuotoon. Lavista tanssitaan yksin, joten ei ole vaaraa että kukaan talloo varpaille. Tunnilla tanssitaan tuttuja lavatanssilajeja kuten humppa, jenkka, rock/jive, cha cha ja samba.

Toden totta oli hikistä ja hauskaa! Ja vielä pitkään soi päässä Jätkän humppa...

Toinen 45-minuuttinen oli venyttelyä ja rentoutusta. Ai että oli mukavaa työntekoa tuo!


 Suihkunraikkaina pääsimme sitten taas syömään:


Lounaskahvin otin mukaan, kun jatkoimme seuraavaan kohteeseen...


...Veturitalleille



Aluksi meitä saapui viihdyttämään kaksi Teatterikoneen näyttelijää


Uutiset -sana kerrallaan


Kohtaamisia hautausmaalla... Koko kohtaus pelkillä kysymyslauseilla


Nyt ollaan hammaslääkärissä, oikeesti? No ei...


Nauratti niin, että kamera ei oikein pysynyt hyppysissä :D


Aikamme naurettuamme oli kahviaika!


Nuoret olivat leiponeet...


Ensin suolaiset...


...ja santsikupille kakkua



Yksi ihana sinitukkainen nuorimies esitteli meille tiloja...


...galleria Ratamossa...



... ja Siperiassa...


...bänditiloissa...




Kevein askelin läksin kotia kohti :)


Olo on virkistynyt!


 

 


maanantai 29. toukokuuta 2017

Tupperware-kirja



Muutamissa lukemissani kirjoissa Tupperware on mainittu. Eväitä on ollut Tupperware-rasioissa ja Bobin isäntä James säilytti huumejuttujaan Tupperware-rasiassa. Mutta nyt oli luettavana sellainen kirja, jossa Tupperware oli lähes yksi "päähenkilöistä".



"Älykäs, tummalla huumorilla ja oletetulla murhamysteerillä säväyttävä lukuromaani kolmesta äidistä kertakaikkisen pirullisissa elämäntilanteissa.

Cecilia löytää kirjeen josta kuoriutuu hänen miehensä musertava salaisuus. Tess taas kuulee miehensä ja ystävänsä rakastuneen toisiinsa, pakahduttavasti, joten kolmas pyörä, Tess, lähtee. Rachel on menettänyt tyttärensä ja epäilee nyt tietävänsä kuka hänet murhasi. Mies on sama, jota kohtaan Tess alkaa tuntea kiihkeää vetoa. Naiset kohtaavat Sydneyssä. Nauru ja kyyneleet tilkitsevät tarinat toisiinsa. Lukija nauraa arjen pannukakuille ja jo kohta vakavoituu suurten moraalisten kysymysten edessä. Onko parempi pitää totuus kätkettynä Pandoran lippaassa, jottei se vahingoita rakkaitasi?"


http://www.adlibris.com/fi/kirja/hyva-aviomies

Nyt tarvitaan Tupperin kuppi!





Hyvä aviomies... hmm... Tykkään enemmän kirjan alkuperäisestä nimestä: The Husband´s Secret. "Aviomiehen salaisuus" olisi sopinut oikein hyvin suomalaisenkin kirja nimeksi...


Aluksi kahvia:


Ja sitten melko monta Tupperia...






Pari kirjoitusvirhettä väliin:



Takaisin Tuppereihin:






















Kerran vielä kahvia...


...ja kirja on luettu.


Tykkäsinkö? No enpä oikeastaan. Nainen joka unohti oli hyvä, joten odotukset Liane Moriartyn kirjasta olivat kohtalaisen korkealla. Ensin tykkäsin ajatuksesta, että nyt pääsen kirjan mukana Australiaan. Mutta pääsiäinen syksyllä ei sitten ollutkaan minun juttuni, vaan tuntui kovasti väärältä. Kirjassa oli liikaa salaisuuksia. Liikaa arkiseksiä. Ja liikaa Tupperwarea.

Onneksi on olemassa mahdollisuus laittaa kirjat kiertoon. Kenties joku toinen pitää tästä kirjasta.