Powered By Blogger

lauantai 31. tammikuuta 2015

Erittäin hyvä ellei täydellinen



Mikähän se sellainen voisi olla? Löysinkö maailman parhaan kahvin? 

Hämäyksen vuoksi kuva kahdesta hienosta erähenkisestä kahvikortista:



En kuitenkaan keitellyt tänään nokipannukahveja enkä edes nauttinut kahviani kuksasta... Mutta kortit ovat kyllä hienoja -miltei täydellisiä...

Viime yönä elokuvaa katsellessa virkkasin pyöräni satulasuojan valmiiksi 


Viimeiseen ympäröivään pylväskerroksen virkattiin mukaan kuminauha



Tässä se nyt on:



Erittäin hyvä...


...vaikka mistä kulmasta...


...katsoo...


...ja kuvaa


Täydellinen!



Ja tästä matka jatkui pienelle kauppareissulle ostamaan leivontatarvikkeita...


Entäpä sitten perstuntuma? Kaikilla pitäisi olla villainen tai ainakin tällainen puolivillainen satulasuoja, niin mukava oli perstuntuma!

No, onko otsikon veroinen?




perjantai 30. tammikuuta 2015

Kolmas kirja



Kolmannen kirjani luin vajaassa viikossa, mikä on nopeasti minun lukuvauhdillani :D

Kirja, josta on tehty elokuva (vaikka voisi se olla myös kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin...)

Kyseessä on Tracy Chevalierin Tyttö ja helmikorvakoru, jonka on suomentanut Arja Gothoni (joka on kääntänyt myös yhden lempikirjoistani, Joanne Harrisin Pienen suklaapuodin ! )





Tämä historiallinen romaani sijoittuu 1660-luvun Hollantiin ja on tarina taiteilija Johannes Vermeeristä ja Turbaanipäinen tyttö -maalauksen mallista. Nautin tästä todella paljon. Ehkä se on tuo taidemaailma, joka kiehtoo. Sain kirjasta paljon irti, olen jo aikaisemmin perehtynyt Vermeerin teoksiin lukiessani aikoinaan taidehistoriaa. Hollantilaiset mestarit, joihin Vermeer kuuluu, ovat lempitaiteilijoitani.  Chevalier luo kirjassaan fiktionaalisen selityksen sille, miten Vermeerin  mestariteos sai alkunsa. Tyttö ja helmikorvakoru oli todella helppoa luettavaa.

Hollantilaisessa pikkukaupunki Delftissä asuva Griet on kuusitoistavuotias, kun hänen isänsä sokeutuu ja  hänen on määrä mennä piiaksi arvostetun taiteilija Vermeerin perheeseen. Kuuliaisen ja säädyllisen protestanttitytön on vaikea sopeutua uuteen, katolilaiseen palveluspaikaansa. Työtä on paljon, emäntä ei pidä hänestä, osa lapsista on hankalia ja seinilläkin riippuu outoja maalauksia.

Grietin onneksi hänellä on pääsy  taiteilijan ateljeehen, mihin Vermeerin vaimollakaan ei ole asiaa. Tytön tehtävänä on siivota ateljee päivittäin niin, että se näyttää siltä, kuin mihinkään ei olisi koskettu. Pikkuhiljaa nuoresta Grietistä tulee myös taidemaalarin apulainen. Hän toimittaan isännälleen tarvikkeita ja valmistaa maaleja salassa muulta perheeltä.

Elämä perheen piikana ei ole helppoa, varsinkaan jos joutuu tekemään ylimääräisiä töitä piilossa perheen emännältä, lapsilta ja muilta piioilta. Ainoastaan Vermeerin anoppi Maria Thins tietää Grietin uudesta toimenkuvasta. Maalien valmistuksen lisäksi hän joutuu edelleen pesemään pyykkiä, auttamaan keittiössä ja hoitamaan ostoksia. Tyttö pääsee näkemään vanhempiaan ainoastaan sunnuntaisin, jolloin hän käy kirkossa ja syö päivällistä perheensä ja häneen mieltymeen lihakauppiaan pojan, Pieterin, kanssa.

Kun Griet on ollut palvelustyttönä lähes kaksi vuotta, hän istuu isäntänsä maalattavaksi. Kaupungin rikas mies van Ruijven on kovin mieltynyt "suurisilmäiseen piikaan" ja haluaa, että taitelija maalaa hänelle Grietistä muotokuvan. Järjestely ei kuitenkaan miellytä kaikkia. Tämän vuoksi teoksen on valmistuttava salassa.


Maalauksen -ja kansikuvan Griet:


Elokuvan Griet:


Elokuvaversiossa Scarlett Johansson on Griet, jonka hänen rahapulainen perheensä lähettää töihin Johannes Vermeerin (Colin Firth) äveriääseen kotiin. Siellä nuoren tytön talon tavoille opettaa taiteilijan perheelle jo vuosia työskennellyt Tanneke (Joanna Scanlan).

Valopilkkuja Grietin uuteen työntäytteiseen elämään tuo tapaamiset Pieterin (Cillian Murphy), lihakauppiaan pojan kanssa, joka kiinnostuu ujosta Grietistä. Vaikka kiinnostus on molemminpuolinen, Griet on enemmän viehättynyt Johannes Vermeeristä, jolle hän myöhemmin poseeraa maalauksen mallina.

Taiteilijan ja palvelustytön yhteistyö kummastuttaa niin rouva Vermeeriä (Essie Davis) kuin koko juoruja rakastavaa kaupunkiakin. Grietin muotokuvasta, jossa hän poseeraa Vermeerin vaimolta lainatut helmikorvakorut korvissaan, tulee kuitenkin klassikkoteos, josta on puhuttu jopa ”Pohjoisen Mona Lisana”.

Peter Webberin ohjaama elokuva etenee hitaasti ja rauhallisesti, antaen tilaa tarinalle, joka kerrotaan uskomattoman kauniiden kuvien siivittämänä. Elokuva oli ehdolla kolmen Oscarin saajaksi vuonna 2004: Kuvaus (Eduardo Serra), lavastus (Ben Van Os) ja puvustus (Dien Van Straalen).


Ja koska huomenna on vapaapäivä, laitan elokuvan pyörimään. Vaikka pian on puoliyö. Kahvit on juotu, ei tässä nyt nukuta ;)


keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Maailmanmatkaajat



Maailmanmatkaajat, joita kutsutaan myös nimellä ToyVoyagers, lähtivät tänään taas uusille reissuille kotoiltuaan vuoden päivät.

Ensin kuitenkin käytiin vähän pyöräilemässä ja lumihommissa



Matkaileva sammakko on nimeltään Jump


Matkaileva hirvi tunnetaan nimellä MooseS



Lumikoiran selässä ensin MooseS...


...ja sitten Jump


Matkalaiset ottivat alkuvauhdit keinussa




Lumi teki ehkä enkelin eteiseen, mutta Jump teki enkelin leikkipuistoon!



Enkeleitä matkallenne ;)


Mutta kun tarpeeksi kauan lumessa pyörii, niin lämmin juotava on tarpeen:


ToyVoyagereiden lähtökahvit


Kahvi on Jumpin lempijuoma!



Myös Moosekselle maistuu mokka!




Kahvihetken jälkeen kaverukset pakattiin kirjekuoriin Muumitikkareita mukanaan. Jump lähti Puolaan ja MooseS suuntasi Kiinaan.

Jumpin reissua voi seurata: http://www.toyvoyagers.com/jump 

Mooseksen matkoille pääsee: http://www.toyvoyagers.com/mooses


Jos kaksi karvakamua lähtikin reissuun, niin itse sain ihanan nallekortin. Jorma Jämsénin kuva, PALETIN kortti ja sen minulle lähetti Päivi Uuraisten Jokihaaralta. KIITOS!!!


Ja sitten vielä minun kahvikuppini:


Katja oli reissannut Hollannissa postcrossing miitissä ja lähetti sieltä miittikavereiden kanssa tämän mahtavan kahvikupposellisen. KIITOS!!! Vielen Dank!


tiistai 27. tammikuuta 2015

Etkojen jatkot



Työkaverin teki mieli Runebergin torttua. Tauti tarttui myös minuun ja tänään jatkuivat sitten etkot Elosen tortuilla








maanantai 26. tammikuuta 2015

Viikonlopun 682 km



Viikonloppuna pääsin käymään ystävän luona. Lauantaiaamuna bussi lähti kohti Oulua 06.15, minä nukahdin jo ennen Taulumäen kirkkoa (2 km)... Olin ottanut matkapahoinvointilääkkeen ja hyvä niin. Heräsin sitten kuulutukseen, että Pyhäsalmen ABC:llä pidetään 15 minuutin tauko. Imaisin kuolat poskilta ja läksin aamukaffeille:






Aamukahvin aika!


Näissä maisemissa päivä valkeni...


...ja oli aika kaivaa esiin kudin


Totta se on: tästä tulee sukka! Tietenkin olen ennenkin sukkia tehnyt (koulun pakkosukkien lisäksi myös muutaman parin vapaaehtoisesti), mutta edellisistä villasukistani on pikaisen laskutoimituksen perusteella jo 20 vuotta, joten jännittäviä hetkiä elän...

Nämä ovat ne sukkalangat, jotka viettävät jo merkkipäiviään, ostettu ainakin 3 vuotta sitten. Tämän verran sain tikuttua menomatkalla Ouluun:


Perillä minua olivat vastassa ystäväni Martse ja suloinen Söpöläinen. Heti pääsin valmiiseen pöytään nauttimaan ruuasta ja Söpöläisen päiväunien aikana jälkiruokakahvista herkkuineen. Muumitalo-muki pääsi perille!


Kahvin kaverina Martsen tekemää Muumimukikakkua ;)



Resepti oli Kinuskikissan:


Ja se oli niiiin hyvää!!!


Päivän aikana ehdimme katsellä kuvia Söpöläisestä. Ja Söpöläistä itseään kaikissa touhuissaan :) Kävimme leikkipuistossa ja kävelimme tuiskussa ja tuulessa. Söimme pizzaa ja joimme kahvia. Katsoimme elokuvan  Vaihdokas ja minä neuloin sukkaa, taistelin siihen kantapään, mutta ei puhuta siitä sen enempää...

Ystävän kanssa on mukavaa!

Muutaman tunnin (minä tietenkin kuorsasin tyytyväisenä pitkään, kun ei ollut pienokaista herättämässä...) jälkeen sain herätä taas suoraa kahvipöytään. Aamiaisen jälkiruuaksi sain vielä kaffikuppikakkua NAM!



Lämmin halaus ja iso kiitos Martselle mukavasta viikonlopusta ja täysihoidosta!!!

Paluumatkalle läksin 11.15 bussilla. Alku meni ihan hyvin. Neuloin ja muistelin mukavia. Ja tajusin, että olen idiootti: kamerastani ei löytynyt yhtään uutta kuvaa Söpöläisestä! ARGH!!!

Päiväkahvit sain Pyhiksessä vähän ennen kahta:





Tähän asti oli kaikki hyvin ja sukkakin jatkunut jonkin verran...


Mutta sitten alkoi tapahtua... Bussin lämmityslaite hajosi ja puhalsi koko ajan täysillä kuumaa. Ja minullahan ei ollut päällä toppahousut ja villapaita -vai oliko sittenkin? Tuli kuuma ja huono olo, onneksi matkapahoinvointilääke alkoi sitten nukuttaa. Siis nukuin.

Havahduin pari kertaa kun pysähdyttiin jossakin, mutta heräsin vasta Konginkankaalla, kun kuljettaja huuteli, että voinko nostaa kassini sivuun, istumapaikat olivat loppuneet. Itselläni oli varattu paikka mennen tullen, kun haluan varmistua siitä, että edessäni ei istu kukaan. Siis eturivin paikka, ei kuskin puolelta. Päästin ikkunapaikalle nuoren miehen ja kuikin taakse päin: siellä seisoi väkeä käytävän pituudelta. ETEENI, oppaan paikalle istutettiin nainen, jolla oli aivan järkyttävää parfyymia. Pahin painajaiseni! Loppumatkan hikosin, olin hengittämättä ja panikoin tuulilasille nostettuun kassiini jääneitä oksupusseja...

Vain 10 minuuttia myöhässä saavuimme Jyväskylään ja matka oli ohi. Kaiken kivan jälkeen paluumatkan loppupuoli ei siis mennyt ihan kässärin mukaan, mutta silti olen NIIIIN onnellinen kaikista 682 km:sta. Ja ystävän kanssa vietetystä ajasta siellä 341 km päässä.