Powered By Blogger

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Kymmenes kirja



Jälleen kerran kuluva viikko on erilainen työviikko. Yhdellä sanalla jos sitä kuvaisi, niin tuo sana olisi... RASKASMUTTAMUKAVA :)

Kotiin tultua oli takki tyhjähkö, mutta piristyin heti postista! Pari pääsiäiskorttia oli jo tullut ja nyt minulla on oma PADDINGTON!



Räntäsateessa piipahdin kotimatkalla kaupassa ja hankin vähän leivontatarvikkeita...


...ja kukkia Ukolle: syntymäpäivä :)


Helppo ja herkullinen banaanikakku oli  leivontatuokion tulos


Ja synttärikahvit Presidenttiä!


Pari päivää olemme Esikoisen kanssa lukeneet vuoron perään ääneen toisillemme 


Esikoinen luki myös kun leivoin...


Kahviaikaan oli minun vuoroni lukea...


Kymmenes kirja lukuhaasteessa on Kirja, joka minun piti lukea koulussa, mutta en lukenut:
Juhani Ahon RAUTATIE

Rautatie on Juhani Ahon vuonna 1884 ilmestynyt esikoisromaani. Teos kuvaa korvessa elävän pariskunnan, Matin ja Liisan,  hiljaiseloa ja heidän yrityksiään kuvitella rautatietä kuulopuheiden perusteella


Lukiossa luimme suomalaisia klassikoita, mutta Ahon sijaan valitsin kirjoja Toivo Pekkasen ja F.E.Sillanpään tuotannosta... Ahon Rautatie oli vuosikaudet omassa kirjahyllyssäni, sen sai jonakin vuonna lahjaksi kirjamessuilta. Mutta viime vuoden muutto ja tavarankierrätyspyörityksessä Rautatie olikin kulkeutunut kirpparin kautta uuteen kotiin.

Onneksi on kirjasto!


Kaunis alku:


Kahvia kirjassa juodaan maltillisesti: vain pappilassa



Vaiherikkaan matkan ja mielettömän pähkäilyn ja jahkailun jälkeen jälkeen:


Hauskan vanhanaikaista kieltä, monimutkainen kertomus yksinkertaisesta asiasta, joka Liisalle ja Matille oli elämän suurin seikkailu. Josta ei ikinä puhuttu.


Loppu!




maanantai 30. maaliskuuta 2015

Kadonneen jäljillä. Ja 9. kirja



Täällä ollaan, harvinaisen pitkän hiljaisuuden jälkeen. Tallessa . Elossa taas.

Olo on OK, hyvään oloon on vielä matkaa ja näytön katselu edelleen hiukan hankalaa. Olen toipumassa kamalimmasta migreenikohtauksesta tähän asti. Ja toivottavasti koko elämäni kamalimmasta. Ei ikinä enää toista samanmoista... Nukuin 60 tuntia, nielin 4 pilleriä, oksensin niin, että paino putosi 5 kg. Miltä kuulostaa?

Toipuminen ottaa koville. Nyt vietän unettomia öitä ja pintahengittelen...

Lauantaina istuin aivot narikassa kampaajalla ja kiersin kirpparin zombina. Palmusunnuntaina nousin hyvissä ajoin kahvinkeittoon ja odottamaan virpojia. Ja kyllä olin muistanut kääntää kellot KESÄAIKAAN. Kuinkas sitten kävikään?

Aamukahvin aika!


Olen suukkojen ystävä! Kauppareissulla oli yhtenä päivänä mukaan tarttunut Brunbergin suukkojen kausimakua...




Aika makeet aamukahvit... Luvallista toipilaalle!



SUUKKO!


Ai kuinka hyvää <3



EILISET KIRPPARILÖYDÖT:



Kirjani maksoivat yhteensä euron


YHDEKSÄS KIRJA: TIETOKIRJA


Aamukahvilla oli aikaa myös lukemiseen, joten tartuin lukuhaasteeseen ja luin siltä istumalta tietokirjan! Vähän huijauksen makua, kirjassa on melko paljon kuvia ja sivuja vain 60. Mutta on se tietokirja!









Kirja esitteli muutamia kuuluisia kahvinjuojia. Joillekin kahvi on tosiaan maistunut...  Kirjan mukaan Voltairella on täytynyt olla rautainen maha. Hän joi nimittäin tiettävästi 50 kupillista kahvia päivässä. Heikko ei ollut Beethoveninkaan maha: hän tapasi käyttää 60 kahvipapua jokaiseen kahvikupilliseen. Napoleonilla sen sijaan ei mennyt kovin hyvin: "Suuri määrä vahvaa kahvia pitää minut hereillä. Se lämmittää, antaa erikoista voimaa ja aiheuttaa nautinnollista kipua. Mieluummin kärsin kuin olen tunnoton."


Kiva pikku tietopaketti!


Päivä alkoi olla jo puolessa. Yhä odottelin virpojia...





KEVÄÄN MERKKEJÄ, osa 1

Keväisin alan saada kynteni takaisin ja tekee mieli lakata kynnet. Nämä ovat uusimmat sävyni:


Edellisen kerran kynsilakkoja ostelin täällä: 255. kuppi


Valitsen...



KEVÄÄN MERKKEJÄ, osa 2:

Keväällä laitetaan vihdoin viimein taas lenkkarit jalkaan...


...käännetään tossun noukat kohti uusia teitä...


KEVÄÄN MERKKEJÄ, osa 3:

Kevään merkkejä etsimässä

Kun ei kerran ole kielletty... Talven mittaan on sitten päässyt vähän mainospostia kertymään...


Remonttihommia ja rikkoutunutta posliinia...


Kahvin ystävän sydäntä riipaiseva näky...


Ja heti perään vähän huumoria...


Nyt ei kyllä joku pääse jonnekin... Kevätpörriäistä jaksaa silti avaimenperässä hymyilyttää :)


Päivän päätähdet!


Kotitalon seinustalla...


...ujoina...


...ja vähän järsittyinä... Vähän aurinkoa, kiitos!


 Ei siis vielä kovin kummoisia kevään merkkejä matkan varrelta löytynyt...

Entäs ne virpojat? Ei käynyt yhtäkään. Tänäkään vuonna. Ensi vuonna uudestaan...


Mutta virpomispalkat syön kyllä itse kahvieni kaverina ;)