Voi mikä ilo, kun aamulla ulos vilkaisin: sataa lunta!!!
Päivän iloitsin kaikenmaailman keittiöpuuhista, kuten siivouksesta, tiskaamisesta ja ruuanlaitosta (makaroonilaatikkoa ja vadelmakiisseliä). Lisäksi istuin sohvalla kahden elokuvan ajan (Pay The Ghost ja Narnia -Kaspianin matka maailman ääriin) ja pyörittelin sukkakudinta käsissäni. Normaali ihminen olisi kutonut sukkaparin kahden elokuvan aikana, en minä. Ihmettelen, miten hitaasti työni edistyy. Mutta edistyy se, iloitsen siitä!
Iltakävelylle sain Ukon mukaani. Nyt riitti iloa ja ihmetystä alkaneesta talvesta!
Pyry ja tuuli saivat posket punoittamaan ja yhteen ystäväänkin ehdin polulla törmätä. Tulossa on mukava tapaaminen ruuan äärellä... Iloitsen jo ajatuksesta :)
Mutta sitä ennen juotiin Ukon kanssa iltakahvit. Ja minä pyörittelin taas sukkakudinta käsissäni...
Voi tätä iloa ja ihmetystä ihmisen elämässä!
Missä sellainen normaali ihminen on, joka elokuvaa katsellessaan tekaiseen sukan ja sille parin toisen elokuvan aikana? Tai sitten on toooosi pitkiä elokuvia tai tosi pieniä sukkia :) Tai voihan joku niin nopea olla, mutta ei se enää ole normaali ihminen....
VastaaPoistaOn niitä semmosiakin normaaleja. Ja koulutuspäivän aikana sukkapari kun meikäläinen tikuttaa lastenpuikoilla bambulangasta puolikkaan tiskirätin, anteeksi siivousliinan...
PoistaMutta ihan olen nyt tyytyväinen omaan verkkaiseen tahtiini ja melko hyvään jälkeen. Mulla on melkoisen tiukka käsiala...