Vaahtokarkki ja tiukat työkaverit

Pahoitteluni heti alkuun, mutta tässä postauksessa ei ole kuvia vaahtokarkeista eikä tiukoista työkavereista...

Aurinkoinen työpäiväni vei minut jälleen uusiin maisemiin. Mutta miksi ihmeessä ilman kameraa? Onneksi sentään työpuhelin oli mukana:

Kaunista!

Eikä lainkaan kylmää: hellelukemia lähenteli...

Sitten se vaahtokarkki. Ja ne tiukat työkaverit. Nimittäin kahviaikaan söin yhden vaahtokarkin ja hampaaseen sattui niin vietävästi. Maaliskuussa kävin hampaan kesken työpäivän korjuuttamassa, mutta aina silloin tällöin se on vihoitellut ja nyt taas. Työkaverit olivat tiukkana että NYT soitat sen ajan päivystykseen. Ja niin tein. Pyöräilin terveyskeskukseen...

Hammaslääkärissä kyseltiin perusteellisesti ja minä kerroin kaiken. Otettiin röntgenkuva. Siitä todettiin, että oikeasti kipu tuleekin maaliskuussa korjatun hampaan vierestä. Paikan alla oli iso reikä, joka ei edes näkynyt silmällä. Puudutettiin. Poistettiin amalgaamipaikka. Porattiin. Paikattiin. Ja se oli siinä!

Tunnin istumisen ja jännittämisen ja puudutuksen seurauksena olo oli hutera, huippasi... Ala-aulasta soittelin töihin ja pomo oli sitä mieltä, että kotiin lepäämään. Istuskelin hetken terveysaseman pihassa ja ihailin taidetta: http://www3.jkl.fi/taidemuseo/veistokset/veistokset/035.html

RUMAT, UTELIAAT JA HYVÄNTAHTOISET:

Huimasi sen verran, että talutin pyörän kotiin.

Vettä (jonka juominen ei ollut ihan helppoa puutuneella poskella, kielellä ja huulella!), särkylääkettä ja päikkärit. Ja aloin olla ihan kunnossa. Paitsi että naama oli edelleen puuduksissa... Mutta selvästikin oli kahviaika!

Tänään pääsin kokeilemaan tätä Italian ihanuutta:

http://meira.fi/fi/ajankohtaista/segafredo-pausa-suodatinkahvi-italian-malliin

Melko tummaa...

On se tummaa!

Viereen vielä "hilloleipiä"...

...ja hyvää luettavaa...

Puolivälissä olen...

Ja kyllä oli taivaallinen maku ja ihmisellä hyvä olo. Naama puuduksissakin.

Koin olevani ihan kunnossa (naamasta huolimatta) ja läksin pyöräilemään vapaaehtoistöihin kesätauon jälkeen. Matkan varrella oli pysähdyttävä monta kertaa. Naamalla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Pysähdykset tulivat siksi, että piti kaivaa kamera esiin, kun oli taas niin paljon nähtävää tutun reitin varrella...

Kaupunkikosteikko veti puoleensa...

Tämä polku päättyi lampeen...

Ai, se on vielä työmaa...

Vapaaehtoistyö sujui vähän takkuisesti pitkäksi venyneen kesätauon jälkeen. Mutta sai siellä kahvia ;)

Kotimatkalla keräsin vähän kukkia...

...ja matka jatkui satulassa kohti auringonlaskua...

Ihan kelpo päivä :)