Karhuvuori

Päivän suunta oli selvä:

Mutta kyllä aamukahvit juotiin ennen Karhuvuoren valloitusta...

Ja sitten metsään!

Tämä polku päättyi kilpailureittiin...

Mutta tuohon suuntaan sitten matka jatkui...

Pieni on kaunista...

Sienet olivat kovin kuvauksellisia...

Tässä hymyilee nuori herra Tattinen:)

Harmi, ettei juuri nyt ollut kanttarellintarvetta...

Keltasarvikka -ai miten niin?

Hih... golfpalloja :D

Ensimmäinen syötävä sieni, jonka lapsena opin varmuudella tunnistamaan. En tykännyt, kun sitä ilmestyi muuten niin hyvän jauhelihakastikkeen joukkoon... Tykkäsin kyllä karvarouskuja eli niin kuin meillä sanottiin, karvalaukkuja, kerätä, mutta oliko niitä pakko piilottaa ruokaan...

Ötököistä oli myös Karhuvuoren retkellä iloa...

Sudenkorento-ketunkovetelä-karhunkolöysä... kuvattiin vasta paluumatkalla, mutta nyt alettiin olla Karhuvuoren huipulla. Hakkuuaukiolla, johon oli istutettu kaunis kuusitaimikko... 

Lauantaina oli ihan hellelukemat mittarissa. Onneksi Karhuvuorella oli pikkuisen pilviä ja sopivasti tuulta...

Mikä aika? No kahviaika!!!

Siinä kannonnokassa "keiteltiin" kahvit...

Ja sitten vielä eväät esiin...

Karhuvuorelle!

Vaikka patikointi ja metsässä samoilu jo itsessään on nautinto (jos unohdetaan kömpelyyteni maastossa, muutamat hyttyset hirmuinen hiki), niin oli meillä missiokin...

Mukana oli tyhjä ämpäri...

Tarkoitus oli kerätä nopeasti sangollinen hyytelömarjoja

Nämä ovat jo liian punaisia, mutta...

...piankos meillä oli ämpäri täynnä pihlajanmarjahyytelön aineksia!

Tarpeeksi oranssit sisältävät vielä riittävästi pektiiniä...

Kaunista!!!

Paluumatkalla...

Kesäkesäkesä... Nyt on vielä kesä!

Pikkuisen matkaevästä...

Päikkärit piti ottaa, niin paljon tämä mamma väsähti. Mutta iltakahvit piristivät ja jaksoi pitkälle yöhön. Ja taas uudestaan keihäsfinaalin aikaan... Urheiluhulluus on ihan sairasta!

Liidelin brittipäiviltä kotiin oli kantautunut herkkuja...

Aurinkoinen päivä <3 Ja kaikilla herkuilla <3