Uskonpuutetta

Toivo ja epätoivo vuorottelivat aamupäivällä samaan tahtiin kun keväinen sää vaihteli: vuoroin paistoi, vuoroin satoi luntaräntäärakeita... Uskonpuute iskee.

Nukuin pitkään ja lueskelin aamukahvia hörppiessäni -iltavuoron ihanuus.

Hyvän aviomiehen kanssa on meinannut tulla uskonpuute... Ei, ei, nyt en puhu omastani...

...vaan kirjasta! Siinä on niin paljon henkilöitä ja kerroksia ja hyppyjä ajassa ja paikassa, että kesti tähän asti, että tunnen henkilöt.

Ensimmäiset neljä työtuntia vietin visusti sisätiloissa, mutta viideksi oli vaihdettava maisemaa -pyöräillen tietenkin. Jälleen oli usko koetuksella...

Lunta satoi aika ajoin niin sankasti, että vaikka kuinka tiirailin, en meinannut erottaa kirkkoa. Näetkö sinä?

Mutta usko tai älä: kohta paistoi taas aurinko ja Taulumäen kirkko koko komeudessaan kylpi valossa

Valo tunki kirkon sisäänkin ovesta ja varsinkin ikkunoista:

Ihan vähän vaan nauratti yksi päivän virsistä:

Iltapalalle siirryimme tien toiselle puolelle, aurinkoiselle puolelle ;)

Hyvää ruokaa!

Ja hyvää kahvia, tyrnishotin kanssa

Sukkakudin oli mukana uusimmassa Marimekkohankinnassani...

...työkaverilta ostin, kun kuulin huhuja, että oli kirpparille päätymässä. Mulla oli tarvetta appelsiinille. Se on kaunis! Sukka edistyy ja muutenkin oli mukavaa :)

Ilta päättyi jälleen Euroviisuihin. Jodlaten jatkoon Romania <3 ja silmäniloksi Israel <3 ja kiva tanssibiisi heillä myös. Viron olisin vielä halunnut...

Mutta uskonpuutetta tuli taas häivytettyä tämän päivän aikana. Ja kesästä on tulossa lämmin!