Pää tuntui aivan normaalilta, kun aamulla silmiäni raottelin. Ihanaa!
Valon ja varjojen leikkiä...
Metsä keittiönikkunan takana:
Kauniste...
...eli metsä Serlan keittiöpyyhkeessä. Sen annoin Esikoiselle :)
Kauniste-kirjanmerkin pidän itse -lukija tarvitsee ;)
Metsä parvekkeella...
...ja metsässä juuri lukemani kirja...
Lukija aamujunassa. Kirja, jonka aloitin taannoin aamujunassa, matkalla Tampereelle...
Ranskalainen Jean-Paul Didierlaurent tunnetaan novelistina, Lukija aamujunassa Le Liseur du 6h27 on hänen esikoisromaaninsa vuodelta 2014.
Kirjan takakannessa romaania luonnehditaan viehättäväksi aikuisten
saduksi lukemisen taikavoimasta. Sellainen se onkin. Päähenkilö Guylain pelastaa töiden lomassa tuhottavista kirjoista yksittäisiä sivuja , joita sitten lukee ääneen aamulla työmatkalla junassa. Kirjoja tuhoavan makulointikoneen
kauheus tuodaan romaanissa elävästi esille ja sen vuoksi Guylainin tärkeä ystävä Giuseppe on
menettänyt paitsi työnsä, myös jalkansa. Guylain
haluaa pitää ystävänsä mielialan virkeänä ja auttaa tätä hankkimaan
kirjoja... Huumoria ja hauskuutta tarjoaa ainakin mainio
vanhustenkodin väki, jolle Guylain päätyy lukemaan tekstikatkelmiaan. Guylainin elämän tasainen harmaus muuttuu kun hän eräänä päivänä löytää
junasta vakiopaikaltaan muistitikun. Muistitikku sisältää eräänlaisen
päiväkirjan, ja Guylain alkaa lukea otteita päiväkirjasta aamuisin.
Päiväkirjan kirjoittaja, Julie, avaa Guylainille kokonaan toisenlaisen
maailman ja hän päättää etsiä naisen käsiinsä. Lukija aamujunassa on minunlaiselleni kirjojen ja lukemisen ystävälle mainio pieni romaani. Ainutlaatuinen.
Kirjan on suomentanut Kira Poutanen. Poutanen on kirjailija ja ranskan kielestä kääntäjä. En ole lukenut muuta hänen kynästään lähtenyttä tai kääntynyttä, mutta kyllä varmasti kannattaisi!
Sitten sisätiloihin! Yöpöydälläni on lukemattomia kirjoja:
Keittelin aamukahvit ja lueskelin uutta kirjaa...
...keltaista ruokaa toipilaalle...
Kyllä taas on niin mielenkiintoista luettavaa, että ei meinaa malttaa lopettaa!
Mutta: kaikesta makoilusta selkä oli jo erittäin juntturassa. Auttelin Esikoista mainosten lajittelussa ja yritin kävellä jakolenkillä. En pystynyt. Kaupungillekaan en kyennyt. Voi selkä! Kevyitä kotitöitä tehdessä ja sisätöissä hipsutellessa selkä alkoi pikkuhiljaa tokeentua. Huh!
Tämmöstä:
Kirpparitavaroita sentään tuossa, mutta tämä tuli mieleen:
En tiedä minäkään...
VastaaPoistaMutta sen tiedän, että ensimmäiset kuvat ovat mahtavan upeita, kuin taideteoksia!
Kira Poutasen chick lit -kirjat ovat p u u d u t t a v i a. Ekan vielä luin suht innolla, toinen alkoi jo tökkiä ja kolmatta lukiessa, ihmettelin miksi tuhlaan aikaani moiseen. Mutta lue itse ja tee omat johtopäätöksesi. Voit olla toista mieltä :)
Hei, kiitti jälleen!
PoistaUps, en halua puutua! Kiitos tiedosta :) Mulla on lukemattomia kirjoja yöpöydällä...