Ei minulta mitään puutu

Mistä alkaisin?

Työpaikan auringonkukka jaksoi viehättää ja ilahduttaa vieläkin. Se on niin kaunis! Se on talvettunut :)

Työkaverini yritti kahvitauolla myrkyttää minut sokerittomalla suklaalla!  Eipä taida olla minun juttuni...

Mutta niin vaan taas meni mukavasti ja iloisesti (no joo, ihan vähän välillä myös ärsytti...) ja kotimatkan ajelin jälleen turvallisesti. Onhan minulla nyt nastarenkaat pyörässäni. Ja ylämäki ja vastatuuli...

Sopivasti ehdin kotiin juuri samalla hetkellä, kun Esikoinen oli lähdössä mainosten jakelukierrokselleen. Minä myös! Mukava iltalenkki siinä tuli ja laatuaikaa lapsen kanssa!

Sitten vielä soiteltiin bestikseni kanssa ja huomenna istutaan töitten jälkeen kupposelliselle. Kivaa!

Tänään istuin iltakahville Ukon kanssa. Tai siis Ukko oli jo juonutkin kahvinsa, kun minun täytyy ensin kuvata :D Niin se aina menee...

Kahviaikaan muistin myös päivän kirppariostokset...

...joulukortteja...

...ja melkein loppuun luetun kirjan jälkeen luettavaksi...

...Jouluksi kotiin :)

Sitten vielä säätiedotus:

No ei vainkaan! Se on jo menneen talven räntäkeliä :) Kiitos Virpille tästä erinomaisesta päivänpiristyskortista. Moni asia siinä ilahduttaa, ehkä kaikkein eniten se, että päivän sää oli paljon mukavampi, ihana rapsakka talvikeli :)

Voiko ihminen enempää toivoa, kun mitä tähänkin päivään kuului?