Aamun vesisateesta oli jännitys kaukana... Mutta mukavaahan se vain oli, kun oli kunnon varusteet ;)
Illalla pyöräilin vapaaehtoishommiin ja pääsinkin...
...kahville suolakivikynttilälyhtyjen valossa
Kahvin jälkeen puuhailimme lorukorttien kanssa ja sen jälkeen oli vuorossa rentoutus. Minä olen sen verran huono rentoutuja, että kun vieressä rentoutunut rouva aloitti kovaäänisen kuorsauksen, huomasin pikkuhiljaa kiristyväni kuin viulun kieli. Ei ollut enää rento olo, joten hiippailin toiseen huoneeseen... maanjäristystä pakoon...
Kotiin lähtiessä maassa oli ilokseni pikkuisen lunta...
...ja heti näytti vähän valoisammalta...
Heidin kortissa onkin sitten minun kuvani:
Kiitos kortista! Otin kirjan käteeni ja uni tuli...
Ihanan väriset on sun sadekamppeet 😀
VastaaPoistaEiköstä vaan!
PoistaSateenvarjo on kuin karkki ja kumpparit myös! Ei haittaa harmaa sadesää, kun tuollaisissa vetimissä porskuttaa! Kahvihetkenkin väritys oli minulle mieleinen <3
VastaaPoistaVäriä ja valoa pitää olla! Minusta ei varmaan ikinä tule sellaista aikuista naista, joka osaa pukeutua kokonaan mustaan ;)
Poista