Powered By Blogger

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Rusinaropsua



Rusinaropsu eli suomeksi rusinapannari on aina ollut suurta herkkuani. Lapsuudessa se kuului varsinkin bingo-iltoihin... Isä, naapurin isäntä ja mummu kävivät aina torstai-iltaisin porukalla bingossa. Vuoroviikoin isät olivat kuskina ja aina vuoroviikoin minä ja äiti olimme naapurissa iltaa viettämässä tai naapurit olivat meillä. Ja kun bingoporukka palasi juotiin aina kahvit ja syötiin rusinaropsua. Minä ja naapurin isäntä kilpailimme aina kulmapaloista, ne ovat parhaita!

Bingoa ei enää ole, naapurin isäntä ja mummu ovat kuolleet, isä pelaa tulosvetoa. Mutta rakkauteni rusinaropsuun on pysynyt! 

Taas sitä piti saada...



Taikina on valmis


Meillä on vain se ongelma, että Esikoinen ja Kuopus eivät pidä rusinoista pannarissa...


...joten vain puolikkaaseen pannaria ripotellaan rusinoita  :)


Tadaa! Tässä meillä on hiukan ylikypsä puolikas rusinaropsu  :D



Ja kyllä oli hyvin paistunutta ja hyvää!



6 kommenttia:

  1. Rusina-asiassa olen samaa mieltä Kuopuksen ja Esikoisen kanssa. Pannarille pinnat!

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoista!
    En ole ikinä syönyt rusinapannaria. Eipä ihme ,että sinulle se maistuu, kun siihen liittyy noin suloisia muistoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rusinapannari kuulostaa hassulta, kun aina olen kutsunut sitä rusinaropsuksi :) Bingoillat ovat elävästi mielessä <3

      Poista
  3. En ole minäkään ikinä kuullut, että pannariin laitettaisiin rusinoita :-). Mutta ihana muisto sinulla niihin liittyy :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitini oli kekseliäs saamaan arkisista asioista pikkuisen herkumpia <3 Jos rohkeus riittää, niin kannattaa kokeilla rusinaropsua, vaikkei bingoilta olisikaan ;)

      Poista