Ihan sairasta...

Vähän hiljasta täällä!

Mukavan reissun ja hauskan viikonlopun jälkeen palasin töihin iltavuoroon ja kaikki oli ok. Aurinko paistoi ja syksy oli ihan kauneimmillaan naapurissa, kirjaston kulmalla...

Tähän asti kaikki hyvin. Alkoi olla puolipäivä maanantaina. Iltapäivä oli ihan normaali, tavallista, mukavaa tekemisen meininkiä. Ei ongelmia.

Sitten tupa tyhjeni. Istahdin nojatuoliin. Ja silloin se tapahtui: Hyökkäys kahdeksasta ilmansuunnasta ilman ennakkovaroitusta! En meinannut jaksaa enää nousta ylös. En pystynyt syömään. Kahvi ällötti. Olin voimaton. Huimasi. Tökkäsin kuumemittarin kainaloon ja totesin lämmön nousevan. Keräsin henkilökohtaisen omaisuuteni ja jätin työpari-paran selviytymään illasta yksin. :(  Hitaasti, hikisenä ja epävarmasti vaelsin kotiin, tsekkasin kuumetilanteen... Jep! 37,9 ja alettiin olla jo henkilökohtaisissa ennätyslukemissani ties miten pitkään aikaan... Soittoyritys ja viesti esimiehelle ja Bis Morgen!

Tuli tiistai. Ja meni tiistai. Iltapäivällä sain soitettua esimiehelle, että en oo kunnossa, jää keskiviikko väliin. Nukuin, hikosin, vaihdoin vaatteita ja lakanoita. Kuume vaihteli 38,2 ja 38,8 välillä. Se oli tiistai se.

Kerkes keskiviikko. Ukko ymmärsi pakata matkalaukkunsa ja lähteä Tanskaan -saapahan nukkua öisin sen sijaan, että kuuntelisi minun jatkuvaa yskimistäni. Pari yötä olen yskiä takonut, kuin tikka koko ajan ja uni on jäänyt hiukan vähiin...

Ajattelin, että entiset konstit auttaisivat...

Keltasta ruokaa ja kevyttä katsottavaa...

Ei auttanut, ei. Kahvi jäi juomatta ja uni tuli heti kun leffa loppui...

Herättyäni siirryin lääkelinjalle ja vakavampaan leffaan...

Siinäpä oli se keskiviikko. Ai niin: varasin ajan huomiseksi lääkärille kuhilaiseen...

Tulihan se torstaikin. Aamusta asti olin niin voipunut, että arvelin tulevan rankan reissun. Onneksi on nuorisoa, jolla on hyppytunteja. Ja ajokortti. Ja auto. Pääsin ajallaan kuhilaiseen.

Lääkäri oli ihana. Kuunteli minua ja tutki perusteellisesti. Tulin kohdatuksi, kuulluksi ja tutkituksi. Ja sain lähetteet...

Kävin röntgenissä ja verikokeessa. Sain pillimehun :) Tulokset tulisivat 15 min. - tunnissa. Odotin. Odotin puolitoista tuntia ja sitten lääkäri kutsui taas huoneeseensa. Tuomio:  Lausunto:

Ja tässä vähän lääkitystä:

Kolme kertaa kourallinen kymmenen päivän ajan. Lähtee joko tauti tai sitten henki tällä arsenaalilla. Joku jo kommentoikin, että kuulemma kaikki oravaa pienemmät kuolee... Pöpöt, tää on teille!

Kuhilaisessa käynti otti kovasti voimille. Kotona leiriydyin sohvalle...

Muutama leffa käden ulottuville...

...ja suuri kuppi teetä! 38,3 oli päivän lukema. Ja täysin voimaton. Jaksoin tasan yhden leffan (If I Stay) ja loppu päivä ja yö on mennyt taas jossakin hämärän rajamailla...

Päästiin perjantaihin. Esikoinen kävi kirjoittamassa viimeisen kokeensa. Minä valmistelin pyjamapäivityksen, keittelin puuroa ja väsähdin -mitenkäs muuten...

Mutta se pyjamapäivitys... Ensinnäkin, todella hauskaa, että myös pyjamapaitani viimein kotiutui Tampereen reissulta (itse sentään jo viikko sitten!). Mutta tervetuloa takaisin. Oliko hauska viikko?

Pyöritin koneellisen pyykkiä.  Koko koneellinen pelkkiä pyjamia! No, niissähän minä olen elänyt jo pitkään...

Puuroaika:

Esikoinen toi tullessaan apteekista minulle letkun:

Vähän vaihtoehtoa lääkkeille -tai lisätehoa toipumiseen, miten vaan.

Homman nimi on Pulloon puhallus / vesi-PEP / vastapainepuhallus. 

http://www.terveyskirjasto.fi/vesi-PEP 

Ainakin tänään oli puhallettava pullon lisäksi peli poikki: sain päänsärkyä ponnistelusta...

Lisää vaihtoehtoista hoitoa: äiti muistuttaa aina penisiliinikuurin aikana, että pitää syödä jugurttia, niin maha pysyy kunnossa. Ja Ukko tiesi kertoa, että kypsentämättömät mustikat auttavat suoliston hyviä bakteereja palautumaan kuurin tehdessä tuhoaan niin pahojen kuin hyvienkin bakteerien kohdalla...

Perjantaina oli kuume alhaalla ( 37 ) ja jaksoin jopa ruokaa laittaa... Mutta ei minusta ole vielä maailmanpönkäksi... Katsotaan, mitä tuo tullessaan lokakuu, lauantai ja viikonloppu...