Ansaan sitten vähän myöhemmin. Ensin oli töitä. Wau! Siitä onkin aikaa, kun viimeksi työpaikalla vierailin... Vähän oli langat sekaisin ja yskänpuuskat häiritsivät, mutta siinä se työpäivä meni...
Muutama kerros tuli sukanvarteenkin kokouksen aikana...
Pinkkiä, pinkkiä...
Tämänpäiväiset teatterin väliaikakahvit nautin jo kotona...
...etukäteen...
Teatteriin...
...ja sitten olin Ansassa. Ennakkoon olin jo nähnyt sitä avoimissa harjoituksissa ja Esirippu aukeaa-tilaisuudessa. Odotukset olivat kovat ja osittain ne täyttyivätkin. Mutta sitten oli paljon sitä hohhoijaa-osastoa, johon en ollut varautunut. Eli loppujen lopuksi Ansa ei ollut niin hyvä, kun odotin... Mikä siinä mätti? Turhat, tyhjät kohdat. Vanhainkotikohtaukset olivat kyllä parhaita: pohojalaanen Kaarina (Jukka-Pekka Mikkonen) oli valloittava. Ei ollenkaan pöyröö :)
Etukäteen jännitin, että pitääkö yskiä niin, että koko teatteriyleisö joutuu kärsimään. Mutta ei, hyvin selvisin. Siitä jännityksestäkö lie johtui, mutta väliajan jälkeen alkoi migreenijympsytys... Ja ei lääkettä mukana! Jotenkin selvisin, bussi lähti saman tien, osasin jäädä oikealla pysäkillä pois ja kotona heti nappi naamaan ja pää tyynyyn...
Minulle jäi Ansasta vähän paha maku suuhun eli en tykännyt. Marraskuussa olen menossa komediaa katsomaan, joten luulen, että luvassa on vähän hilpeämpää katsomista.
VastaaPoistaAnsa tuntuu herättävän ristiriitaisia tunteita: osa tykkää, osa ei. ja näinhän sen pitää ollakin, kun koemme asiat niin erilaisina. :)
Näin se juurikin on :) Mun karvas jälkimakuni tosin johtuu kaikkein eniten siitä migreenistä... Ja kerrankin, kun ei ollut tuoksuongelmia!
PoistaSamanlaisia ajatuksia olen Ansasta kuullut muiltakin. Harmi. Mutta sukka edistyy hienosti!
VastaaPoistaJa viime tipassa sain sukat valmiiksi: tänään synttärisankari sai jalkaansa eilen illalla valmistuneet pinkkiraidat :)
Poista