Rusinaropsu eli suomeksi rusinapannari
on aina ollut suurta herkkuani. Lapsuudessa se kuului varsinkin
bingo-iltoihin... Isä, naapurin isäntä ja mummu kävivät aina
torstai-iltaisin porukalla bingossa. Vuoroviikoin isät olivat kuskina ja
aina vuoroviikoin minä ja äiti olimme naapurissa iltaa viettämässä tai
naapurit olivat meillä. Ja kun bingoporukka palasi juotiin aina kahvit
ja syötiin rusinaropsua. Minä ja naapurin isäntä kilpailimme aina
kulmapaloista, ne ovat parhaita!
Bingoa ei enää ole, naapurin isäntä ja mummu ovat kuolleet, isä pelaa tulosvetoa. Mutta rakkauteni rusinaropsuun on pysynyt!
Taas sitä piti saada...
Taikina on valmis
Meillä on vain se ongelma, että Esikoinen ja Kuopus eivät pidä rusinoista pannarissa...
...joten vain puolikkaaseen pannaria ripotellaan rusinoita :)
Tadaa! Tässä meillä on hiukan ylikypsä puolikas rusinaropsu :D
Ja kyllä oli hyvin paistunutta ja hyvää!
Rusina-asiassa olen samaa mieltä Kuopuksen ja Esikoisen kanssa. Pannarille pinnat!
VastaaPoistaNiin... :)
PoistaMielenkiintoista!
VastaaPoistaEn ole ikinä syönyt rusinapannaria. Eipä ihme ,että sinulle se maistuu, kun siihen liittyy noin suloisia muistoja.
Rusinapannari kuulostaa hassulta, kun aina olen kutsunut sitä rusinaropsuksi :) Bingoillat ovat elävästi mielessä <3
PoistaEn ole minäkään ikinä kuullut, että pannariin laitettaisiin rusinoita :-). Mutta ihana muisto sinulla niihin liittyy :-)
VastaaPoistaÄitini oli kekseliäs saamaan arkisista asioista pikkuisen herkumpia <3 Jos rohkeus riittää, niin kannattaa kokeilla rusinaropsua, vaikkei bingoilta olisikaan ;)
Poista