Valon jänikset

Tampereelta palasin kotiin, valon kaupunkiin...

Minulla ja vetolaukullani oli yksi missio: nähdä ne jättipuput! Kirkkopuistoon siis... 

Sen verran tihkusateessa alkoi jo hämärtää, että valopuput esiintyivät edukseen

 Pupuja saa halata. Mutta hellästi.

Ei tupakointia eikä ruokia ja juomia pupujen lähellä, kiitos!

Vähän surullisen näköinen pupu...

Tästä eteenpäin: puput puhukoon puolestaan  :)

Linkki tarjosi ilmaisen kotimatkan. Tämän heijastimen sain jo ennemmin Kirkkopuistossa Linkin kojulta:

Ai niin. Siitä kotimatkasta...Astuin vetolaukkuineni bussiin, tervehdin ja kiitin kuljettajaa ja istuin etupenkkiin. Kuljettaja vaihtui. Uudella kuljettajalla olikin paljon asiaa...
- Ajan tätä linjaa ihan ensimmäistä kertaa. Tämäkö se on jo se kirjaston kulma, mistä piti kääntyä oikealle?
- Juu, tämä.
- En oo paikallisia, oon Vilppulasta. Tiedätkö, missä päin on Mänttä-Vilppula?
- Juu tiedän, olen käynyt. Molemmissa.
- Olen opetellut tätä reittiä google-driven avulla. Tässäkö on tämän linjan pysäkki? Tommonen piilopysäkki...
- Juu...
- Mihinkäs meidän tästä pitää...?
- Vasemmalle.
- Ootko ihan paikkakuntalaisia?
- Ei kun Pohjanmaalta oon...
- Minä oon kyllä tosi monta kertaa käynyt Tuurissa! Mihinkäs asti oot nyt menossa?
- K:n koulun viereiselle pysäkille.
- Tästäkö meidän pitää nyt kääntyä?
- Juu...
- Missäs tämä linja on tavannut tässä sairaalalla pysähtyä? Ai tässä?
- Pysäkki on tuossa vähän eteenpäin...
- No niin, siitäkin selvittiin. Tästäkö me nyt vaan ajetaan suoraan?
- Suoraa vaan.
- No niin...
- Nyt onkin sitten mun pysäkki. Tämä ei vielä oo pysäkki vaan parkkipaikka. Pysäkki on tuossa vähän matkan päässä... Kiitos.
- Kiitos itsellesi. Enköhän minä pärjää tästä eteenpäin...

Onneksi tuosta kyydistä ei tarvinnut maksaa!

Loppuilta meni näissä tunnelmissa...