Voin taas laulaa!

Kun viikon on ollut laulamatta (puhuminen sentään onnistui) oli maanantaiaamuna lähes juhlallinen tunne, kun laulu alkoi taas luistaa :) Pienestä se on ihmisen elon onni kiinni :) Eipä minulla mitään tarvetta ole laulaa, mutta saa siitä silti olla iloinen, että voi!

Onnellisena ja kiitollisena kohentuneesta olostani keittelin aamukahvit...

http://www.arvidnordquist.fi/kahvi/valikoima/eco/

Nenä tykkäs!

Ihana tuoksu!

Kaveriksi mummin leipää pakkasesta...

Joku joskus kysyi, että ehdinkö juomaan kahvini ennen kuin se jäähtyy...

Meinasin ehtiä, mutta postiluukku kolahti!

Joko Ritu on ajatustenlukija, tai nopea lukija (olen vastikään tehnyt lisäyksen postcrossing profiiliini) tai ennustaja... Tai saatan olla asiasta maininnutkin... Niin tai näin, ihana maailmanpyörä uutukaiseen kokoelmaani. Kiitos Ritu!!! Ja paremmin voin, kiitos kysymästä. Voin taas laulaa  ;)

Heidi on kova urheilemaan, reissaamaan ja kiitollisena saan jälleen kerran vastaanottaa terveisiä maailmalta, Pohjois Irlannista tällä kertaa. Mahtavat on maisemat! Kiitos Heidi!!!

Ja koska päivittäminen kesti ja kesti ehtivät tiistain postitikin samaan postaukseen. Kotimaan matkailua ovat harrastaneet Airi ja Martse. Airi kävi Kuusamossa itikoiden syöttinä (ja varmasti oli muutakin nähtävää!) Kiitos Airi!!!  Martse piipahti torilla vadelmia syömässä :) Ihana kortti rakkaasta Toripolliisista ja polkupyöristä. Kiitos Martse!!! Aina ei tarvi mennä kauas, joskus pitää...

Se mitä minä tänään kaupungilla tein on toisenkin postauksen arvoinen asia, mutta hypätään hiukan ajassa eteenpäin niin päästään vähän eilisiin tekemisiini...

Shop till you drop oli yksi päivän suunnitelma. No, myöhemmin näet, että en nyt vallan kamalasti ostoksia tehnyt... itselleni. Tytöille kaikenlaista tarpeellista, sain listan mukaan :)

Mutta nyt oli joka tapauksessa kahviaika. Kävelin kokeeksi Kävelykatua pitkin ja tunnustelin, mihin suuntaan alkaisi tuntua vetoa... No kappas: osui Eloseen arpa tällä kertaa!

Kahvin kanssa juustosarvi ja raparperipulla. Nam!

Valitsin rauhallisen nurkkapöydän sisältä

Ajattelin rentoutua samalla myös värittelemällä...

Naapuripöydässä oli pari naista, joiden jatkuva marina alkoi ärsyttää... Keskity, keskity...

Oho: mihinkäs ne naiset on kadonneet? Olin yhtäkkiä ainut asiakas sisällä ja melko näkymätön sekä täysin kuulumaton. Henkilökunta innostui ruotimaan kovaäänisesti asiakkaitaan. Ihan hyvässä hengessä. Eniten nauratti, kun toinen nuorista naisista muisteli asiakkaina olleita äitiä ja kahta tytärtä, joilla oli cashewpähkinän muotoiset päät. Cashewpähkinän!? Eihän sen muotoista päätä voi olla... Tarkoittikohan hän kuitenkin maapähkinää... Mutta nauratti :)

Kulutin aikaa...

...sillä tämä oli ohjelmassa!

Tällä kertaa ilman eväitä...

...mutta lempipaikkani sain ja villasukat oli mukana!

Kirja itketti enemmän kuin nauratti. Elokuva nauratti enemmän kuin itketti. Emilia Clarke oli täydellinen Lou Clark ja Sam Claflin vallan viehättävä Will Traynor (vaikka mielestäni väärän näköinen kirjan kuvaan verrattuna...). Huippukohdat olivat ihan kuin kirjassa, mutta juoni oikoi tietenkin monessa kohdassa. Mutta luvalla, sillä kirjan kirjoittanut Jojo Moyes on tehnyt elokuvan käsikirjoituksen.

Ihana ja traaginen rakkaustarina. Puoli vuotta voi olla elämän mittainen... Romantiikannälkä tulee tyydytetyksi ja kaikki kirjan kuvaukset neliraajahalvaantuneen "tetran" kärsimyksistä on siloteltu sivulauseen mittaisiksi jos sitäkään. Naurua ei ole unohdettu.

Kirja ja elokuva. Kaksi tapaa kertoa tarina. Kummastakin tykkäsin!

Pyörän selässä en ole ollut reiluun viikkoon. Ihanaa ajella taas! Jo matkalla kaupunkiin ohitin lummelammen ja halusin kuvata. Mutta en löytänyt jarrua... vai mikä on selitykseni? Paluumatkalla aurinko ei enää lammelle paistanut, joten lumpeenkukat olivat sulkeutuneet... Siellä ne pomppivat kevyessä kesätuulessa...

Niin ja sirkus on tullut kaupunkiin. Tuossa tuo olisi reilun kilometrin päässä. Esitys oli menossa ja hieno musiikki kantautui teltasta kauas ympäristöön. Nautin siitä hetken aikaa ja jatkoin kotia kohti...

Tämän verran tein ostoksia itselleni:

Kun ostin nämä 40 postimerkkiä, niin myyjä sanoi: "Not nyt riittää pitkäksi aikaa sulla postimerkit!" Little did she know... Unohdin toki taas kerran ostaa niitä 0,10 €:n merkkejä, joten uusi keikka sokkarin veikkauspisteeseen on tiedossa  :)

Hiuksia, hyvinvointia ja kynsiä on ajateltu! Musta hame on Marks & Spencersin alesta ja punainen pitsitoppi on UFF:lta. Kirpparikierrokseni tänään ei tuon enempää tuottanut tulosta

Hyvinvointia!

Tällainen oli pääpiirteissään päivä, jolloin voin taas laulaa :)