Osui ja upposi

Eilistä epikriisiäni kirjoitellessa vallan unohtui, että sain postia... Kuhilainen kutsui terveystarkastukseen, kappas vai: on jäänyt tulotarkastus tekemättä, kun jokunen vuosi sitten sain vakituisen paikan... Kolahti!

Mutta se, mikä kolahti kovempaa, osui ja upposi, oli tämä Anna-Mari Westin kortti, jonka Virpi oli minulle lähettänyt. KIITOS!!!

Olin tarkkaan miettinyt, mitä lomalla tekisin... Nyt vaan on puuttunut terveys. Ja lämpö. 

Mutta loma ei ole vielä ohi...

Ja tänään oli juhlan aika: toinen kummityttöni vietti rippijuhliaan ja täti oli toipunut sen verran, että pääsi siunaamaan. Kyllä oli onnellinen täti ja melkoiset itkukinkerit niistä juhlista taas tuli... Mutta ilon kyyneleitä toki :)

Vauva-aika, taaperoaika, pikkulapsiaika ja vielä alakouluaikakin oltiin todella tiivis porukka, minä, ystäväni ja molempien tytöt. Niin paljon hyviä hetkiä, kauniita kesiä, kaikenlaisia kekkereitä kuului tuohon aikakauteen. Nykyään olemme töissä ja kaikki tytöt eri kouluissa. Yhteiset hetket ovat harvassa, mutta aina yhtä rentoja ja mukavia. Hyvin olen ystäväni valinnut ;) Ensitapaamisemme oli miltei tarkalleen 18 vuotta sitten, meillä oli esikoisemme ja minä ajattelin, että "Tuokin teiniäiti..." No kun ystävällä oli letit ja oli muutenkin kirpun kokoinen. Ja niin meistä sitten tuli bestikset :D

Kuva lainattu Kuopuksen konfiksesta ;)  Sama kirkko: Taulumäen kirkko

Kummityttö on erittäin musikaalinen, hän mm. lauloi kirkossa <3 Taas yksi aihe kyyneleisiin. Kotona juhlissa kävivät isoset laulamassa, kahviteltiin ja otettiin kuvia. Nyt jo enimmäkseen tätiäkin nauratti. Tällä leukaperällä se ja kakunsyönti olivat kivuliaita. Naamaan koskee.

Mutta kuten huomata voi: parempaan päin ollaan menossa :)