Powered By Blogger

torstai 26. syyskuuta 2019

Elämysmatka Ouluun ❤️



Matkaseuraa en tällä kertaa ikävä kyllä saanut. Ja muutenkin menomatka oli varsinainen Via dolorosa. Ei siitä sen enempää. Mutta ilta venyi mukavan pitkäksi ystävän kanssa  ❤️  rupatellessa. Ja unta riitti. Mutta kun heräsin:


Näillä eväillä sitten Oulua tutkimaan, hyvässä seurassa ❤️


Teatterin kulmilla...



...Kanavarannassa...






Merestä poimittu fillari


Punaiset aitat...


...sisälle AittaPuttiikkiin ❤️



Puttiikissa oli kaikenlaisia ihania käsitöitä...



Tällaisen ostin muistoksi: NÄYKKÖ NÄÄ?


Teatterin ja kirjaston välissä oli yksi Oulun SYKKELI-lainaamoista. Ihan paras nimi ja väri ❤️



Kirjaston kulmilla kävi kuhina. Sisällä selvisi, että meneillään oli Harry Potter-tapahtuma. Nyt ei ollut ihan meidän aikamme siihen osallistua, mutta sanonpahan vaan että WAU! Joka kirjastoon vaan tämmöisiä Potter-tapahtumia ❤️



Sitten näitä ❤️-lukkoja



Tuonne jos pääsisi  ❤️


Linnansaaren SYKKELIt ❤️ Eli nyt olimme jo Linnansaaressa...


Ja siellähän se oli... ➡️ orava!



Ja ihan vakavissaan: Tähtitornin kahvila http://tahtitorninkahvila.fi/




Kirja... kahvila... TORNI. Ihan minun paikkani. Ja ihan linnan näköinen: sopii prinsessoille ❤️ 


Nallukka siinä ❤️


Ja sitten kahville ❤️ 



Mokkapala. Ja voileipä. Kahvin kavereita kumpikin ❤️ 




Ja sitten torniin!


Hauska hylly ❤️




Kahvilapöytiä oli kolmessa kerroksessa


Yhden neulegraffitinkin huomasin...


Yhä ylös päin...


Ja sitten vähän Oulua tornista nähtynä. Kuvia on vain tuulensuojasta otettu ;)






Ja tästä sitten alas päin...


Tässä kun kuvailin ja kiskoin ulkovaatteita päälleni, niin tapahtui jotain aivan uskomatonta... Olin jo seurueelleni maininnutkin, että yksi tuttavani aina silloin tällöin laittaa Tähtitornin kahvilasta kuvia faceen. Kahvitiskille ilmestyi pariskunta. Toisella vilkaisulla tunnistin: "Tiina!" Ja siinä hän oli! Vähän kesti hänellä tunnistaa minut. Ymmärrän. Edellisen kerran olimme tavanneet lakkiaisissamme vuonna 1985. Ja taas tapasimme! Oli kyllä niin ilahduttava sattuma, että oksat pois ja pala runkoa ❤️



Pieni visiitti oli tehtävä myös pikkulaan...





Kellarissakin oli käytävä... 


Tai oikeastaan siellä ei ollut käytävää, oli vain yksi "huone", mutta kannatti käydä!



Kyllä oli elämyksiä täynnä tuo kahvilavisiitti ❤️ 


Ja sitten eteenpäin!


Askelemme veivät Hupisaarille...



Käpylehmiä rakennuksen seinässä...


...ja yksi nopsajalkainen orava ❤️


Ainolanpuisto on upea leikkipuisto...


...kauniilla paikalla...



...ja paljon tekemistä



Sitten alkoi jälleen kahvihampaankolotus. Siihen löytyi apu täältä:



Kahvila Kiikku http://www.kiikku.fi/



Juuri nyt ei ollut ruuhkaa...



Ja kahvilassa oli ihan oikeat ruusukupit  ❤️ 


Tähän pöytään mahtui seurueemme mukavasti kahvittelemaan  ❤️ 


Tummapaahtoista kahvia  ❤️ 



Prinsessakakkua  ❤️ 



Kahvihuone oli kasvihuoneessa ja kasvihuoneessa oli -no, kasveja...






Kahvittelun jälkeen oli vain pieni hetki piipahtaa leikkipuistossa ja sitten oli lähdettävä paluumatkalle kummipojan kotiin...



Tässä vielä Hupisaarten SYKKELIT  ❤️ 



Silta Hupisaarille


Kirkko siellä...


Oulun tuomiokirkko valmistui vuonna 1777. Keväällä 1822 Oulu tuhoutui tulipalossa ja myös kirkon puurakenteet paloivat. Kirkko rakennettiin pian uudelleen arkkitehti Carl Ludvig Engelin piirustusten mukaan. Runkona olivat alkuperäiset kiviseinät, uutta olivat keskuskupoli, kattorakenteet ja torni. Kirkko valmistui 1832 ja torni 1845.


Joskus vielä käyn sisälläkin...


Ehdimme vielä nopeasti syömään ja sitten minut olikin toimitettava pysäkille. Pääsin taas omalle paikalleni omille paikoilleni etupenkkiin.  Mukana sukantekele ja eväänä kahvinkorviketta ❤️


Tänään ei ollut bussissa tungosta. Ei vaiskaan: kahvitauolla Kärsämäellä ovat kaikki kahdeksan matkatoveriani :D


Kotimatka meni mukavasti, koko matkan perille asti ❤️ Kiitos elämysmatkasta kummipoika & perhe ❤️


6 kommenttia:

  1. Olispas sinulla taas mukava retki ja mukavaa seuraa..:) Tuo kuva, jonka olet kuvannut noista portaista alaspäin, sai täällä aikaan sellaisen tunteen, jonka jokainen, jolla on korkeanpaikankammo tietää...huh..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella hyvinkin tuon tunteen, sillä aikoinani olin hyvin huono nousemaan korkeuksiin. Nyt olen siedättynyt, tottunut ja jopa ihastunut kaikenlaiseen kiipeilyyn. Aika monta tornia tänä vuonna :)
      Reissu ja seura olivat ❤️

      Poista
  2. Ihku kuvamatka Oulusta. Tämä postaus olisi mitä mainiointa matkailumainosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, olisi tuolla bussissa ollut tilaa isommallekin porukalle :D Oulussa on vielä paljon, paljon nähtävää ❤️

      Poista
  3. Hienoissa paikoissa ehditte käymään ja hauskat nuo sykkelit! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli oivat oppaat ja hyvin kulki. Sykkeleistä voisi joku kaupunki ottaa myös mallia...

      Poista