Powered By Blogger

keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Uniin eksyneet



Olisiko sitten taas hyvän kirjan vuoro? Tämän kirjan sain lahjaksi...


...suomentajalta itseltään :)


Kiitos Sanna  ❤️ Ja tästä syistä luin kirjaa koko ajan Sannan äänellä 😀 Joskus tapahtuu noin. Dan Brownin kirjat, joissa päähenkilönä on Robert Langdon, luen Tom Hanksin äänellä. Ja Jaakko Selinin matkakirjat Jaakko Selinin äänellä. Mutta nyt siis äänessä oli Uniin eksyneiden ajan Sanna 😃


"Henri Skinner kiirehtii tapaamiseen Lontoon iltapäiväruuhkassa, mutta joutuu onnettomuuteen ja vaipuu koomaan. Henriä odottaa saapuvaksi hänen kolmetoistavuotias poikansa Sam, joka on lähettänyt isälleen pyynnön: ”Rakas isä, me emme tunne toisiamme, mutta minun mielestäni meidän pitäisi viimein tutustua.” 

Sairaalassa makaava Henri tuo yhteen Samin ja Eddien, naisen, jota Henri rakasti ja jonka hän jätti. Toisiinsa tukeutuen nämä kaksi hylättyä yrittävät löytää yhteyden elämän ja kuoleman välitilaan kadonneeseen Henriin opastaakseen tämän takaisin elävien luokse. Toivo ja epätoivo vuorottelevat, mutta kuoleman varjoista versoo jotakin uutta, kun Sam kohtaa sairaalassa toisenkin uniinsa eksyneen, yksitoistavuotiaan Madelynin. 

Uniin eksyneet on viisas, koskettava ja maaginen tarina rakkaudesta. Se herättää pohtimaan elämää tukahduttavia pelkoja ja rohkaisee sovintoon oman menneisyyden kanssa, jotta tulevaisuus olisi mahdollinen."



Ihan vähän kahviakin...


Kirjat syntyvät todella vasta kun ne luetaan...


Kertomuksessa ollaan elossa, mutta kuitenkin jo lähellä kuolemaa. Välitilassa. Henri näkee, kuulee, ajattelee mutta ruumis vaan ei toimi. Hirvittävä ajatus tuollainen äänetön huuto, jota ihminen huutaa ja kukaan ei kuule. Toiset tekevät päätöksiä, kun ihminen ei saa itseään mitenkään kuulluksi. Tuossa kohtaa kyynelet valuivat poskiani pitkin, kun muistui taas mieleen, kuinka isä lipui pois luotamme. Olin silloin niin varma, että isä kuuli ja tunsi meidät lähellään. Vaikka ei enää pystynyt vastaamaan. Mutta se tunne  ❤️

Tämä kertomus oli eri. Mutta minua se kosketti. Ja koska kosketti, en voi olla pitämättä.


Älä lähde tyhjin sydämin!


46 vuorokautta. Ja sitten... Lue ihmeessä!


8 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihanalta kirjalta <3 Sekin tuo varmasti oman kivan lisänsä lukuelämykseen, kun tuntee suomentajan :)

    VastaaPoista
  2. No voi hyvänen aika! :D Onneksi kerrontaääneni ei pilannut lukunautintoa! En ikinä suostuisi, jos minua pyydettäisiin lukijaksi kirjani äänikirjaversioon! Mutta siis ihanaa että tykkäsit, aina on kivaa jos tekijänkappaleeni pääsevät hyvään kotiin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle oli pelkästään positiivista tuo sinun äänesi kuuleminen tekstissä ❤️ Tällä kirjalla on aina koti luonani ❤️

      Poista
  3. Olipa jälleen kerran oivat kuvat ja asianmukainen rekvisiitta :)

    Minustakin on hirvittävä ja puistattava ajatus, että kuulisin ja ymmärtäisin, mutten pystyisi ilmaisemaan itseäni... Jotenkin tästä tuli mieleeni viime vuonna lukemani kirja (S. D. Robertson: Hyvästien aika), jossa isä kuolee, mutta palaa silti henkenä pienen tyttärensä luo... En oikein pitänyt siitä kirjasta, mutta tälle voisin joskus sopivassa saumassa antaa tilaisuuden :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvista tuli vähän tuhruisia, kun kuvasin pimeän tultua :D

      Luulen, että pitäisit tästä ❤️

      Poista