Powered By Blogger

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Nainen joka unohti



Minäkö? Ei toki. Se on kirjan nimi, kerron siitä hetken päästä. 


Minä olin lauantaina nainen joka muisti. Ja kokkasi. Ja shoppasi. Tapasi ystävän ja ja ja...

Kuopus ja Ukko olivat lähteneet tanssireissulle Kuopioon jo ennen kuin sika pieraisi. Ja päivän pakertamisen jälkeen Kuopus kavereineen palasi kotiin pokaalin kanssa. HYVÄ TYTÖT!!! <3 Hyvä Opisto ja opettaja / koreografi! Ja hyvä Ukko, kun kuskasit tyttöjä melkein 20 tuntia kestäneen reissun <3

"Menestystä Tanssiopiston ryhmille! Kuopion musiikkikeskuksella 21.1. järjestetty Polkuja-koreografiakilpailu keräsi ennätysosallistujamäärän; 91 koreografiaa ja yli 1000 osallistujaa. Aikuisten sarjassa palkittiin kolme teosta, joista kaksi Tanssiopistolta: Miia Elivuon ja Nyky EK-III:n Out of Patterns"...

Mutta tämä nainen aloitti kokkaamalla hyvän aamupalan itselleen ja Esikoiselle...


"Sikke Sumarin siskon" banaanilettuja näistä aineista -eikä yhtään sokeria!

Alkuperäinen resepti löytyy täältä:
http://www.mtv.fi/lifestyle/makuja/reseptit/resepti/hanna-sumarin-kaura-banaaniletut 


Kaksi kananmunaa ja yksi valkuainen... Tupperilla erottelu on helppoa kuin heinänteko :)


Kaurahiutaleita ja banaani...


Suolaa, leivinjauhetta, kardemummaa ja kanelia...


Ja sitten Tupperin  Smooth Chopperilla...


...kaikki sekaisin


Uusi pannu esiin...


Tämmönen pikkunen <3


Sitten pannulle paistumaan...


...ja voi että tuoksuu ja näyttää hyvältä!


Ja kun letut oli (melkein) tasapuolisesti jaettu Esikoisen kanssa...


...oli aika ottaa lokosasti


Olen päässyt jo melko pitkälle Liane Moriartyn kirjassa Nainen joka unohti


Samalla nautiskelin kahvia ja Siken banaanilettuja...


Kaikkia kolmea lettua yhtäaikaa :)


"Alice saa kuntosalilla kovan iskun päähänsä ja – kymmenen vuotta eletystä elämästä katoaa. Äkkiä Alice on kolmen ventovieraan lapsen äiti ja eroamassa rakkaasta Nickistään. Sisko ei juuri puhua pukahda hänelle ja entiset ystävät välttelevät. Peili näyttää lisänneen hänelle 10 vuotta ikää, mutta karisuttaneen kiloja. Ja kuka peijakas on tuo raamikas komistus joka tulee Alicen kotiin johonkin sessioon? Entä kuka on Gina, jonka nimi lipsahtaa vähän jokaisen huulilta, mutta josta heti vaietaan? "




Australiassa juodaan jonkin verran kahviakin... Minun mielestäni oma kirja saa näyttää omalta kirjalta ja olla välillä vaikka hiirenkorvilla. Kahvijuttuja jälleen muistiin merkittynä...


Juuri, kun pohdiskelin näitä...


...niin voi kauhistus! Kahvini kellahti kumoon ja pitkin tarjotinta...


Ei hätiä. Nopea puhdistus ja santsikuppi kahvia :)


Kahvia on kirjassa edelleen vain sanoina...




Tuttuja tuoksuja...




Loistavaa luettavaa. Koukuttavaa ja soljuvaa. Kun vielä lisäksi Helene Bützown käännös on loistava, niin lukunautinto on varma.

Kertomus etenee, muisti ei meinaa palautua, mutta saamme koko ajan lisää tietoa Alicen elämästä viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Alice kyselee ihmisiltä, joita ei muista. Lisää vihjeitä saa Alicen siskon kirjoittamista "kotitehtävistä" sekä blogista "Vanhemmasta päästä", jota kirjoittaa Alicen kunniamummi. 


Vielä muutama sivu jäljellä...


Tässä kohtaa oli kuitenkin kirja laitettava sivuun, valmistauduttava kaupungille lähtöön ja uskaltauduttava ulos pakkaseen...


Olin sopinut tapaamisen yhden kaverin kanssa keskustaan. Olipa mukava nähdä, pitkästä aikaa! Kahvittelupaikaksemme valikoitui Mummin Pullapuoti, kaikki kahvilat tuntuivat olevan tupaten täynnä, mutta mummilla oli tilaa :)


Rupatellessamme minä herkuttelin feta-parsakaalipiirakalla ja kahvilla :)


Parituntinen meni nopeasti. Heippa ja nähdään taas!

Jatkoin siitä pikkuisen vielä ostoksille... Alusvaatteita ei voi ostaa kirpparilta...



Lindexin sovituskopin hauska naulakko


Kävin myös Marimekossa...


Suomi 100 vuotta-unikot



Myös Suomi 100 vuotta lankaa oli kotiintuomisena




Mutta nyt takaisin Marimekon pussin tyhjennykseen...


Vihkoja:



Ja iki-hana Puketti-kuosinen pussi <3





Lindexistä löytyi rintsikoiden lisäksi...


Söpöt sukat...


Eriparia...


Tähän asti loistava päivä alkoi kääntyä illan tullen huonommaksi. Ensin paleli, väsytti ja kuvotti...


4 kommenttia:

  1. Ihania nuo Marimekon vihot ja se pussukka! Uuuu... Ja hyvä esikoinen!!! Mutta noi banaaniletut - kuulosti niin hyviltä, että niitä olisi ihana kokeilla. En vain löytänyt googlaamalla ohjetta. Voisitko laittaa sen sähköpostilla joskus, kun ehdit...? Tai sitten tänne blogiin? (Ei ole kiirettä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Googlailin itsekin ja HUPS! huomasin muuttaneeni Hanna Sumarin mielessäni Sikke Sumariksi :D Nyt letut ovat minun kirjassani nimellä "Sikke Sumarin siskon banaaniletut" :D

      Resepti löytyy täältä:
      http://www.mtv.fi/lifestyle/makuja/reseptit/resepti/hanna-sumarin-kaura-banaaniletut/5654738

      Itse vähän soveltelin -niin kuin aina ;) Tällä kertaa tosin vain sen verran, että mun taikinassa oli vain 1 valkuainen 2 sijasta. Munat loppu...

      Poista
  2. Vau mikä aamiainen ja voi mikä ihana päivä! Noita kaurabanaanilettuja voisikin joskus testata, kuulostaa herrrkulliselta.

    VastaaPoista