Pimeetä...

Tai siis olisi voinut olla pimeetä... Annas kun valotan...

Aamulla kävin vain pistäytymässä työpaikalla, kun jo mennä viiletin pyörälläni kohti keskustaa. Keskustassa pysähdyin...

Keskustassa oli osoitettu mieltä äärimmäisen oikealla olevien väkivaltaa vastaan... Pimeetä kaikenlainen vihanpito!

Minä puolestani siirryin Kuhilaisen kaakeleita katselemaan.. Minulla oli katsastus tai vuosihuolto tai mikälie terveystarkastus nyt olikaan. Terve olen. Kuulo on hiukan heikentynyt ja siinä kuulokokeessa minulle tulikin ihan pimee olo ja alkoi heikosti heikottaa... 

Tein pikaisen diagnoosin ja totesin kärsiväni akuutista kahvivajeesta. Mutta onneksi juuri sillä samaisella hetkellä satuin seisomaan Hesen edessä.

Kahvimukia pyöritellessäni muistelin kohdalleni tänään sattunutta huonoa palvelua ja hyvää palvelua. Kyseessä oli "kellon tappi"... 

Kelloliikkeessä A) tapaus etene kutakuinkin näin:

- Hei, onkohan teillä päivystävä kelloseppä paikalla ja voisiko hän laittaa kellooni tapin saman tien?

- Kelloseppä on kyllä paikalla. Menee semmonen... kolme tuntia.

- Yhden tapin laittamiseen? 

- Kellosepällä on niin paljon töitä jonossa, että kyllä siinä aikaa menee.

- No voisiko sen minun kellon tappini laittaa heti, kun nyt olen vähän kiireinen.

- Niin, kyllä ne muutkin työt ovat kiireisiä.

- Missä ne muut kiireiset asiakkaat ovat? Minä en näe täällä muita?

- No ne asiakkaat varmaan tulevat tuota pikaa hakemaan omia töitään, jotka ovat jättäneet kellosepälle. Kyllä nekin työt ovat kiireisiä. Ja ne on jätetty tänne ennemmin.

- Mutta voisiko minun kelloni korjata ennen muita, kun nyt olen tässä?

- Valitettavasti kellosepällä on paljon töitä jonossa.

- Mutta jos voisin sen verran etuilla, että laitettaisiin se tappi...

- Kyllä siinä semmoset kolme tuntia menee, ennen kuin hän ehtii laittamaan...

- Kuinka kauan yhden tapin laittaminen kestää? Minuutin?

- Valitettavasti kelloseppä ei nyt ehdi, kun on niitä töitä...

- Just. On muuten todella huonoa palvelua teillä täällä!

- Niin...

Tässä vaiheessa mulla pimeni! Paskaa palvelua!!!

Onneksi keskustassa on myös Kelloliike B) Kävelin sisään ja tällä kertaa homma meni näin:

- Hei, onkohan teillä päivystävä kelloseppä paikalla ja voisiko hän laittaa kellooni tapin saman tien?

- Kelloseppä, joo, mutta näytätkös... Minä laitan tämän... Otanpa tuosta Tiimarin lasit päähäni niin näen... No niin, siinä!

- Niinku? Mitä? Näin helppoa??? Mitäs tämä maksaa?

- Kolme euroa, kiitos!

- Kadun toisella puolella sama homma olisi kestänyt kolme tuntia! Asiahan on nyt niin, että hyvä kello kauas kuuluu. Aion kertoa kaikille tästä loistavasta palvelusta. Äänestän jaloillani: sinne Kelloliike A:han en mene enää ikinä, tulen aina tänne!

- Kiitos!

- Kiitos sinulle!!! Nähdään!

Onneksi saa valita. Oli siellä A:ssa niin pimeetä touhua...

Hiukopalaksi otin kahvin kanssa kinkku-cheddar-tomaatti toastin

Vahvistuksen ja apteekissa käynnin jälkeen olin valmis palaamaan töiden pariin. Ja mukava työpäivä siitä sitten taas tulikin!

Päivän korttipostin joukossa oli tämä oivallus:

Elikkä kahvia teki taas mieli, ihan pimeetä! Koska on liikkujan viikko, houkuttelin Esikoisen fillaroimaan kanssani keskustaan. Matkalla pysähdyttiin vähän kuvaamaan:

Ei mitään pimeetä tässä... Aurinkoista, värikästä...

Tänne olimme menossa kahvittelemaan:

Mutta tosi iso harmi: olivat sulkeneet klo 17 (muutama minuutti sitten), kun saamassani sähköpostissa sulkemisajaksi ilmoitettiin klo 18. Kyllä nyt harmitti. Kaksi vuotta sitten oli niin pimeetä istua pimeässä kahvilassa, että kyllä mielellään oli sottanut uusiksi! Tuota käyntiä voit muistella kanssani tässä postauksessa: http://365kuppiakahvia.blogspot.fi/2014/09/254-kuppi.html

Mutta koska kerran olimme käsityömuseossa, niin olihan sitä sitten kaikki näyttelyt katsottava.

Ensin:

Nähtävänä oli hienoja näyttämöpukuja

Hih, pöksyjä! Pimeetä!

Kovin tarkkan en kylttejä lueskellut, mutta tämä jäi mieleen: Ella Erosen Lady Macbethin puku:

Näkövammaisten käsityönäyttelyssä tapasin mm. tämän rouvan:

Rouvan käsitöitä:

Ja pimee hieno tarina:

Ikkunagallerian mosaiikkitaidetta lopuksi:

Ihanasti kahvikuppeja näkyy näissä eläimissä...

Ihan pimeetä, miten taitavia ihmiset ovat!

Mutta kahvillehan me sinne keskustaan fillaroitiin. Kahville mentiin sitten Miriams'ille...

Kahvia...

...ja kinuski-puolukkakakkua

Namnamnamm

Ja sitten kun kotiin palasimme, sytytin kahvikupin palamaan, ettei olis pimeetä...

Tässä tämän päivän kupposet. Hyvää yötä!