Lumopolku

Tästä olin kuullut. Tiesin sen olevan lähellä kotiani. Nyt sinne oli mentävä!

Jätin pyörän parkkiin ja aloin patikoimaan...

Pinkkejä merkkejä oli tarkoitus seurata. Välillä niitä oli puiden kyljissä ihan hyvin, mutta välillä merkkejä sai hakemalla hakea. Kahdesti valitsin risteyksessä väärän polun, koska merkkejä ei ollut.

Lumopolku eteni rantaa kohti...

Sitten polku seuraili rantaviivaa...

Välillä oli vähän esteitä...

Rannassa oli useampiakin levähdyspaikkoja:

Kauniit kanervat polun varrella

Ja taas mentiin metsään!

Lumoava puu:

Polku loppui piha-alueelle...

Olin saapunut Könkkölään!

Könkkölän päärakennus:

Pihapiirin rakennuksia:

Haapa, jolla on myllynkivi kaulassa:

Tässä lienee oikea suunta saapua polulle:

Pihapiirin kaunistuksia...

Paluumatkani alkoi. Oli siis palattava samaa reittiä, ei ollut kiertomahdollisuutta. Se on aina vähän tylsää...

Luulin olevani ainut kulkija polulla...

...vaan enpä ollutkaan!

Pinkkejä merkkejä seuraten saavuin pian takaisin lähtöpaikkaan.

Matkalla kotiin missasin ensin upean kiitäjän... Se oli niin painava, että kukka notkahti aina maahan, kun kiitäjä yritti sille laskeutua ja lensi sitten pois...

Sitten missasin suruvaipan, kun otin yhden liian nopean askelen...

Mutta neitoperhosta en missannut!

Se suorastaan poseerasi minulle :)

Kaikesta luonnon kauneudesta lumoutuneena pistän perjantain viimein pakettiin. Niin: nythän on jo keskiviikko. Vähän kesti ;)