Olipa kerran keski-ikäinen nainen. Hänen nimensä oli melkein Liisa. Eräänä pimentyneenä marraskuun iltana Liisa ei pudonnutkaan kaninkoloon, vaan pyöräili Keskustan Kirpparille. Melkoinen määrä Hulluja Hatuntekijöitä oli jälleen tuonut vanhat ja tarpeettomat tavaransa toisten kansalaisten ostettaviksi. Liisakin löysi itselleen treenipaidan (milloinkahan Liisa aloittaa ne treenit?), kaksi tuunattavaa kynttilänjalkaa (koskahan nuokin tuunaukset toteutuvat?), punaisen Teema-mukin (oikeastiko Liisa tarvitsee lisää mukeja?) sekä Marimekon TULIPUNAINEN kankaan. Sen Liisa tarvitsi.
Liisa oli sopinut pikatreffit erään neulontataitoisen Annelin kanssa. Ja koska neulontataitoinen Anneli ei suostunut rahalliseen korvaukseen taidokkaasti neulomistaan jalkojenlämmittimistä Liisa halusi poimia neulontataitoiselle Annelille kimpun kukkia. Kukkakimpun poimintaan Liisa suuntasi Sokkarille. Kummastellen Liisa katseli taakseen, miksi hälytykset soivat, mutta ei nähnyt Herttakuningattaren armeijan lähestyvän mistään ilmansuunnasta.
Liisa humpsahti Sokkarin kaninkoloon liukuportaita pitkin. Ja taas hälytykset soivat. Ei jälkeäkään Herttakuningattaren armeijasta. Sokkarin kaninkolosta Liisa poimi kimpun kukkia ja maksuvälineitä esiin ottaessaan Liisa huomasi Kirpparilta ostamansa TULIPUNAISEN reunassa killittävän hälyttimen. Kaninkolossa oli Kani, mutta hän ei saanut hälytintä TULIPUNAISESTA irrotettua, vaikka hänellä ei ollut edes kiire. Paikalle soitettiin ihan oikea VARTIJA.
Vartija lähti johdattamaan Liisaa Sokkarin kaninkolosta kaksi kerrosta ylöspäin aina herrain pukeutumisosastolle asti. Hälytykset soivat ja Liisa seurasi Vartijaa. PÄÄT POIKKI! huusivat ihmisten katseet, kun syyllisen näköinen Liisa rahjusti Vartijan perässä ja hälytykset saivat viimeisetkin katseet kääntymään kohti Liisaa. Liisa tunsi kutistuvansa... Herrain pukeutumisosaston myyjä irrotti hymyttömästi hälyttimen TULIPUNAISEN reunasta. Vartija toivotti mukavaa illan jatkoa (no ei se varmasti ainakaan pahemmaksi muuttuisi!) ja Liisa sai kasvaa takaisin omankokoisekseen. Ja hetkistä myöhemmin Liisa sai kauniit jalkojenlämmittimet ja Anneli sai kimpun kukkia.
Sen pituinen se satu. Totuus onkin sitten toinen tarina ;)
Kuvat kertovat sukista ❤ ja kirppislöydöistä ❤❤❤
Punainen Teema muki 5 € ❤
Mukin alla se hälytys-Marimekko, josta maksoin 8 € ❤ Kristiina Isola TULIPUNAINEN
Sitten kuvaan ilmestyvät myös ne tuunattavat kynttilänjalat...
...joista maksoin 1 € yhteensä
Olisi kunnostushommia... Peili on odottanut jo kesästä asti.
Ja vielä se treenipaita 3 €
Kauppa on käynyt mukavaan tahtiin myös omassa pöydässä. Niin että eikö olekin totuus tarua ihmeellisempää?
No mutta kyllähän tuo Tulipunainen oli kaiken sen väärti, on tosi kaunis!
VastaaPoistaTulipunainen on ihana ❤ Ja minä olin tulipunainen...Semmoinen seikkailu se oli ;)
PoistaNiin kauniit sukat! <3 Kyllä noiden takia kannatti vartijan kintereillä kävellä... ;) Ei vaineskaan, ikävä sattuma :( Varmaan muistat hälytykset aina, kun kangasta katselet... Mutta toivottavasti tapahtuneelle voi myöhemmin jo nauraa!
VastaaPoistaJa onneksi vartija oli pitkä ja komea nuorimies, joka kysyi vielä hälyttimestä päästyäni: "Pärjäätkö sinä?" ❤ Mutta kangas on nyt vielä piilossa, kun en pysty katselemaan... Nolostuttaa. Mutta kuitti on tallella ;)
Poista