Powered By Blogger

lauantai 5. toukokuuta 2018

Minne ikinä menetkin minä olen sinun kanssasi...



Avaimenperässäni pyöräilee mukana suojelusenkeli...



Perjantaina sain taas kokea varjelusta. Aivan ajattelematta läksin töistä paluumatkalle reittiä, joka alkaa ylämäellä sen sijaan, että olisin valinnut normaalin reittini alamäkeen, SUUREEN alamäkeen. Ylämäessä pyörä nitkahti ja eturengas alkoi heilua. Onneksi en ollut siis siinä vauhdikkaassa alamäessä, jos pyörä olisi levinnyt kokonaan...

Vein pyörän parkkiin pyörätelineeseen kirkon kupeeseen, läksin kaupungille bussilla ja illalla palasin Ukon kanssa pyörää korjaamaan ja kotiuttamaan. 


Ajelin "metsäreittiäni"...


...ja piipahdin "kevätpurollani"


Melkoisesti oli vettä liikkeellä...



Aamulla jo jouduin kiertotielle tulvivan lammen takia. Purokin levittäytyi...


...ja vaahto teki tulva-alueelle hienoja kuvioita


Lumen alta paljastuu kaikenlaisia kevään merkkejä, mm. varastettuja, romutettuja polkupyöriä  :(


Mutta minun pyöräni on jälleen ehjä. Minä olen ehjä 


 

8 kommenttia:

  1. Olisikin ollut aika kolaus, jos olisi alamäessä ja kovalla vauhdilla pyörä hajonnut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä samaa ajattelin. Nyt kävi onnellisesti :)

      Poista
  2. Enkeleitä, on heitä! <3 Ja taas heitä tarvittiin.

    VastaaPoista
  3. Ihana metsäinen reitti <3. Ja ihanaa että olette molemmat (taas) ehjiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo reitti on ihan parhautta ❤
      Ja kiva olla ehjä... n pyörän kuljettaja :)

      Poista
  4. Hui, pelottava ajatus, että pyörä olisi levinnyt vauhdissa :o Onneksi olet turvassa, kokonainen ja ehjä <3 Oli suojelusenkeli tarkkana <3

    VastaaPoista