Viikko on ollut tunteiden vuoristorataa. Suunnatonta surua ja kovaa kaipausta. Ihan hyvää oloa ja kiitollisuutta. Iloa ja riemua menneistä, olevista ja tulevista. Elämää.
Tuomen tuhannet kukat...
Kaikki täällä on isän omin käsin tekemää...
...täällä isä on kaikkialla...
Kotimäki kukki...
Saattueessa...
Tätä kirkkoa isä on ollut remontoimassa...
Tätä seurakuntataloa isä on ollut rakentamassa...
Isän käden jälki näkyy kaikkialla ❤
Kaikenlaista järjesteltävää...
Hiljaista on...
Erilaisia päiviä omassa kotona...
Kahvia ja kaurapuuroa...
Odotan vieraita...
Työpaikalta tultiin käymään...
Kauniit kukat ❤
Postiluukkukin kolahti...
Välillä Ukon kanssa käydään kävelyllä...
Tilanteeseen sopivat nämä...
...kevätkaihonkukat ❤
Metsätähti ❤
Metsäorvokkeja ❤
Kohti auringonlaskua...
Seuraavat aamukahvit...
Esikkoja ❤
Keltamo ❤
Kirkkopuiston kioskin kahveilla...
❤ Ystävä oli käynyt ❤
Pientä kukkimista parvekkeella...
Matkani jatkuu...
Lemmikit ❤
En unohda ❤
Herkistävää, itkettävää, kaunista ja sykähdyttävää. Elämän koko kirjo, lämmöllä. <3
VastaaPoistaYhtä myllerrystä tämä on. Melkoista matkantekoa.
PoistaLuopuminen tekee kipeää, muistot mieltä lämmittävät! Voimia ja siunausta hautajaisjärjestelyihin, surun keskelle!<3
VastaaPoistaJärjestelyt on tehty. Siunaus ja muistotilaisuus ohi. Nyt on muistojen aika ❤
Poista