Vain akku puuttui

Aamu oli mitä kaunein, onneksi oli kamera mukana. Vain akku puuttui. Voi ei! Akku oli jäänyt laturiin. Pahin painajaiseni!!! Ukko vei minut Kuokkalaan seminaaripäivään ja oli ottanut kuvia Survon kartanon mailla. Ja minulla on lupa käyttää kuvia :)

Kuokkalan kirkko oli mielenkiintoinen seminaaripaikka. Melkein etupenkkiin istuin, että näin ja kuulin kaiken... Niin ja sitten kaikki kuvani ovat surkealla työpuhelimen kameralla otettuja räpsyjä...

Aloittelin sukalle paria ja kippasin välillä kahvia...

Päivän päätteeksi päätin kävellä keskustaan... Olisi ollut kaikenlaista kaunista kuvattavaa -ja akku kotona... Yritä nyt päästä yli!

Ihan pikkuisen vielä luntakin jäljellä...

Kävelykadulla tapasin Ystävän ❤ Tämä oli taas niin hämärä juttu... Eilen nähtiin ja puhuttiin, että nähdään sitten huomenna. Toinen puhui sysistä ja toinen sepistä. Meni sekaisin puurot ja vellit. Mutta luvattiin siis tänään nähdä. Minä luulin että puhuttiin Kuokkalasta ja olin unohtanut Pappilan. Ja Ystävä puhui koko ajan Pappilasta, ihmetteli vain joitakin sanamuotojani :D Mutta tapasimme Kävelykadulla. Kävelimme Kirkkopuiston läpi ja voi: Hevoskastanja on pudottanut lehtensä. Ja minulla mukana kamera -vain akku puuttui...

Pappilassa kokoonnuimme toista kertaa Novellien & neuleiden äärellä...

...kahvia unohtamatta  ❤

Näistä kirjoista meille tänään luettiin:

Ai että voi olla yksinkertaiset ilot ihmisellä  ❤ 

Vaikka puuttuikin se akku... 

Illalla akku on hyvin ladattuna, mutta oma olo on... vähävirtanen. Flunssa yrittää taas ottaa otetta kurkusta ja vilunväristykset kulkevat päästä varpaisiin... Huomiseen!