Opastettu Naissaaren kierros

Vaajakoskiseikkailuni toinen osa alkoi tästä kukkivan lehmuksen alta.

 Syy, miksi olin Vaajakoskelle lähtenyt oli:

Tässä olen -mutta ei tuosta taulun kuvasta kyllä näe mitään lukea...

Mutta älä huoli. Minä kerron sen minkä tiedän / muistan / opin Naissaaresta.

Tutustuimme Juhani Saksan Kisailijoihin (2007)

Tämä rakennus oli Naissaaren kauppa, joka avattiin vuonna 1895. Nyt siinä on kahvila, joten tänne palaan vielä  ;)   

Naissaarella oli pitkään sahateollisuutta.Vuonna 1819 Carl Christian Bröijer ja Bengt Stenius perustivat Vaajavirran rannalle sahan. Liikemies Julius Björksten tuli sahan osakkaaksi 1832 ja osti myöhemmin sen kokonaan itselleen. Finland Wood -osakeyhtiö osti yrityksen 1871 ja rakensi paikalle uuden tehokkaamman sahalaitoksen. Norjalais-skotlantilainen James Salvesen tuli Haapakoskelle 1876 setänsä toimeksiannosta tarkastamaan tämän osittain omistaman yhtiön toimintaa. Hän havaitsi sen toiminnassa heikkouksia ja tarjoutui sahan uudeksi johtajaksi. 

Tässä sahan toimisto- ja asuinrakennus 1870-luvulta.

Naissaaren koulu, sahayhdyskunnan koulu, valmistunut 1800-luvun lopulla. Koulu toimi vuoteen 1927 saakka. Koulun ensimmäisiä opettajia olivat Matti Hytönen, Eva Lind ja Elisa Dahlberg, jonka mukaan koulua alettiin nimittämään "Liisankouluksi". Koulua kävivät sahan työntekijöiden lapset.

Jatkoimme Naissaarentietä Salvesenin aukiolle, joka aikaisemmin on tunnettu nimellä Paskalanmäki. Siellä hiukan piilossa on kuvanveistäjä Pauli Koskisen tekemä Patruuna Salvesenin muistomerkki (1984)

Arkkitehti Paavo Riihimäki laati suunnitelmat vuonna 1933 kahdelle Naissaaren virkailija-asunnolle. Funkkisrakennukset tunnettiin myöhemmin Kerhona ja Tehtaanjohtajan talona.

Naissaaren kesäteatterin katsomossa kuulimme mm. Naissaaren pohjoiskärjessä sijainneesta Rimahelvetistä,  jossa poltettiin sahan puujätettä. Tulta valvoi aina kaksi miestä, "pääpiru apulaisineen."

Tässä on sijainnut Kissakanava eli Vaajataival. Alunperin se rakennettiin venekanavaksi, sittemmisn siitä tehtiin veneiden vetotaipale

Naissaaren kaunotar  ❤

Katselimme kohti Wanhaa Woimalaa...

...ylitimme kanavan...

...ja kipittelimme kohti Wanhaa Woimalaa.

Ovi oli auki...

...ja näyttelyyn vapaa pääsy.

Tila ei tehnyt minuun vaikutusta, en voisi kuvitella juhlia sinne. Mutta lattia oli hieno!

Valokuva vanhasta turbiinista:

Päivi Karjalaisen näyttelyn töitä...

Mutta minä kiirehdin ulos, oli huono sisäilma tuolla Woimalassa :( 

Kierrosta oli vielä jonkin verran jäljellä. Saimme kuulla myös Pitkästä pytingistä, jossa sijaitsivat jopa 16 perheen asunnot. Pitkä pytinki purettiin 1950-luvulla. Mutta nimi jäi elämään katukyltteihin.

Sahan höyrykonehuone ja paja sijaitsivat tässä rakennuksessa, jossa nyt näytti olevan Puttipajan loppuunmyynti...

Sahan konttorirakennus, joka on valmistunut 1870-luvulla. Rakennuksessa on sijainnut myös Vaajakosken ensimmäinen postitoimipaikka vuodesta 1917 alkaen.

Opaskierros jatkui vielä saaren eteläkärkeen, mutta minä hilpasin Kahvihuoneelle.

Salit olivat tyhjinä, sillä kesäpäivä oli aurinkoinen ja lämmin. Kaikki olivat kahvihuoneen kuistilla tai terassilla kahvittelemassa.

Minä päätin istahtaa itsekseni tänne:

Kahvia ja mustikka-juustokakkua  ❤

Repustani löytyi myös värityskirja...

Halusin viettää oman hiljaisen, rauhallisen hetkeni...

...ja sellaisen sain väritellen  ❤

Päätän kierrokseni Naissaaressa tähän ❤