Kuppi 13

Vuorossa on korona-kuppi...

Korona täyttää uutiset ja pistää työkuviot uusiksi. Edelleen olen saanut tehdä töitä työpisteissäni. Tapaan mahdollisimman vähän ihmisiä, normipäivinä vain työparini, joskus jokusen muunkin. Turvavälit pidetään, käsiä pestään ahkerasti ja tarkkaillaan omaa terveyttä -pieninkään oire ei jää huomiotta. Terveinä ollaan oltu, samoin kotiväki.

Äidin kanssa soitellaan usein. Äiti on hyvässä turvassa omassa "pöpelikössään", virukset kulkevat kaukana. Yksi suru-uutinen entiseltä kotikylältäni tuli, mutta ihanan naapurin tädin kuolemaan ei liity korona. Osanottokorttia kirjoittaessani tuli monta mukavaa muistoa mieleen ❤️

❤️ Isän pienessä verstaassa oli peltipurkki, sininen, vähän kulahtanut, täynnä erikokoisia ruuveja, muttereita, rikkoja, nauloja... Vanha kahvipurkki, jonka kyljessä oli kruunun kuva sekä teksti Korona Kahvi Kaffe. Silloin se oli vanha peltipurkki...

Mutta kahvia nautitaan korona-aikanakin. Töissä siis edelleen. Työmatkat teen pyörällä. Yhtenä päivänä paluumatkalla poikkesin metsän puolelle...

...virran rannalle...

...kahville  ❤️

Tavallisesti tässä paikassa liikun aina yksin. Nyt olin paikalla 10 minuuttia, minut ohitti 7 ihmistä ja yksi koira.

Töitä tehdään kahvin voimalla...

...ja välillä tämmöisten herkkujen:

Seuraava kahvikupponen kotona keiteltiin tästä:

https://www.paulig.fi/kahvit/presidentti/presidentti-black-label

Kunnianosoitus Bertha Pauligille...

Mmmmmm...

Kahvi valmiina. Ja jälleen yksi kirja luettuna... Todella hyvää kahvia ❤️

Cecelia Ahern, Loppusanat (Postscript)

Kauan odotettu jatko-osa huippusuositulle P.S. Rakastan sinua -romaanille. Seitsemän vuotta sitten Hollyn mies Gerry kuoli – ja Holly löysi miehensä jättämän lahjan: 10 kirjekuorta kymmenelle Gerryn kuoleman jälkeiselle kuukaudelle. Kun Holly suostuu puhumaan podcastissa Gerryn kirjeistä ja rakkaan menettämisestä, kuulijat inspiroituvat tarinasta niin, että perustavat faniklubin. Holly ei tahdo olla klubin kanssa missään tekemisissä, mutta sen jäsenet ovat sinnikkäitä: heille on kyse elämästä ja kuolemasta. He tarvitsevat Hollyn apua jättääkseen rakkailleen yhtä kauniin muiston itsestään kuin Gerry. Holly saa huomata, että loppusanat merkitsevät enemmän kuin hän uskoikaan…

 

https://www.gummerus.fi/loppusanat 

 

Lukaisin kirjan, suurin odotuksin. Se oli ihan OK, mutta suurta fania minusta ei tullut...

Tein myös oman osuuteni maailman pelastamisessa ja vietin tunnin kynttilänvalossa Ukon ja Kuopuksen kanssa  ❤️ Siinäkin meni yksi kupponen kahvia ❤️

Pikkuisen korttihommia tälläkin viikolla. Tämän kortin sain Savonlinnan siskolta ❤️

Kyl täst selvitään! ❤️

Kuppi 12

Kansallispuistokuppi kotijoukkojen kanssa ❤️

Ajaa hurruuteltiin aurinkoisessa säässä Saarijärvelle Pyhä-Häkin kansallispuistoon. Kerran aikaisemmin olen itse siellä käynyt: http://365kuppiakahvia.blogspot.com/2015/09/tossua-toisen-eteen.html

Sieltä voi katsoa syksyisiä kuvia  ❤️ Nyt Pyhä-Häkissä oli ajoittain hyvinkin talvista -ja liukasta.

 6,5 km Kotajärvenpolulle läksimme...

...ja kenenkään kenkävalinta ei ollut oikea näille poluille. Mutta polunvieren lumi oli kantavaa.

Tarkkaan piti katsoa, mihin astui...

...mutta aina sitä välillä ehti katseensa nostaakin.

Vuonna 2013 ensimmäistä kertaa vietetyn Maailman metsäpäivän aikana on hyvä muistaa metsien merkitys osana elämäämme. Ne tarjoavat meille ruokaa, energiaa, toimeentuloa ja ovat samalla myös erityisesti suomalaisille erottamaton osa mielenlaatuamme. Metsässä koemme olevamme usein rauhassa ja yhteydessä luontoomme. Samalla metsät tuottavat myös hiljaista mutta elintärkeää hyötyä elinympäristöömme suojelemalla maaperää ja puhdistamalla ilmastoamme. Sademetsiä kuvaillaan usein maapallon keuhkoina mutta ne ovat sitä ennen kaikkea metsätyypistä ja metsien paikasta riippumatta. YK:n yleiskokouksen julistuksen myötä luotu Maailman metsäpäivä onkin erinomainen hetki juhlia ja nauttia metsän olemassaolosta ja järjestää vaikkapa metsäretki niinkuin lukuisat muut metsän arvon tuntevat tekevät 21. maaliskuuta.

Koska oli Maailman metsäpäivä -ja koska on korona- metsässä oli vähän liikaakin väkeä...

Koko ajan sai olla antamassa tietä nopeammille, jatkuvasti kuului puheenpajatusta ja koirien räksytystä... Nuotiopaikka oli täynnä, tulen olivat varanneet itselleen ihmiset, jotka eivät olleet edes paistamassa mitään. Eikä puhettakaan, että paikkoja olisi vapautettu... Jatkoimme ohi makkaroinemme ja lettutaikinoinemme...

Mutta metsää riitti kaikille

Polkua ja aurinkoa riitti kaikille

Ikiolmalla taukopaikallamme, suon laidassa kelon päällä oli autuas olo ❤️

Kansallispuistokahvit  ❤️

Näitä pieniä onnen pipanoita  ❤️

Pitkospuita pitkin eteenpäin...

Viimeisellä metsätaipaleella minun oli vaikea pysyä muiden perässä...

...näin koko ajan jotain kuvattavaa...

Parkkipaikalla tavataan!

Paluumatkalla aurinko paistoi edelleen. Vaikka pieniä vastoinkäymisiä retkellä ilmiintyi, niin kyllä kannatti mennä metsään  ❤️

Ja P.S.  Letut paistettiin kotona ❤️