Powered By Blogger

tiistai 9. heinäkuuta 2019

Mikkeliin mänijöitä



Sunnuntaina meitä oli neljä Mikkeliin mänijää. Ei menty junalla, vaan yhden postcrossarin autolla. Siitä onkin aikaa, kun viimeksi olen matkustanut takapenkillä. Jännitti, mutta kun oli lääkitys kohdallaan ja kunnon eväät, niin hyvinhän se meni!

Auto parkkiin Mikkelin kauppahallin / Kauppakeskus Stellan P-halliin . Oi, mikä hieno kukkapenkki ❤


Meillä oli hetki ylimääräistä aikaa, joten pyrähdimme torille. Sieltä näkyi Mikkelin tuomiokirkko...


Torille päin oli astelemassa myös Mannerheim... Veistos on Kalervo Kallion käsialaa (1967)


Torilla oli kirpparipäivä...



Torilla oli myös kahvila. Ja meillä alkoi olla kahviaika, joten...




Aamukahvini kanssa halusin kana-paholaistoastin. Nam!



Ja ei kun ympäri ja autoa hakemaan...


...sillä olimme matkalla Naisvuorwn Kahvilaan ja näkötorniin...



Kiitos!


Puolet meistä osti tornilipun ja kiipesi portaita pitkin torniin. Ennen huipulle pääsyä oli pysähdyttävä kerran, sillä samalla lipulla pääsi myös taidenäyttelyyn. VÄREJÄ TORNISSA oli homman nimi ja esillä Milja Talvikki Nikamaan teoksia. Monenlaista väri-ilottelua ❤










Minutkin kuvattiin ilon enkelinä  :)





Mielikuvitus heräteltynä ja ilo mielessä jatkoimme tornin näköalatasanteelle Mikkeliä katselemaan. Tuolla näkyy Tuomiokirkko...


Siinä sitä kaupunkia, oikeassa reunassa pilkahdus kauppahallia...


Tornista näkyi myös tämä värikäs rakennus. Hetkinen: sehän on Mikkelin keskussairaalan perhetalo! Hieno sairaala keskellä kaupunkia. Tietoa Lauri Nykoppin teoksesta täällä:


Ja sitten hämärät kierreportaat alas. Laskin ne kyllä... Olisikohan ollut 144 porrasta...
 

Kahvilan kolmeen pöytään oli kerääntynyt iloinen joukko postcrossareita. Oli aika pitää heinäkuun Mikkelin miitti. Korttien kirjoittelun lomassa minulle maistui kahvi ja vohveli (kuningatarjäätelöllä ja mansikkahillolla)  ❤


NAM!Nam!nam!!!


Sivusilmällä huomasin taivaan tummenevan...


Ja sitten taivas repesi...


Tuokin poika-parka oli jäänyt sateeseen...


Johannes Haapasalo, Vaeltaja (1920)


Vaeltaja tähystelee Naisvuoren näkötornia, joka on rakennettu 1912. Pikkasen voisi ehkä remonttia tuolla tehdä...



...vai mitä sanot näkymästä yläpuolella "istunnolla" ollessa? Siellä oli kuin vankityrmässä, kyllä!


Lähdön hetkellä ei satanut, mutta ei me kauas ehditty, kun taas satoi.



Mikkelissä olisi PAAAALJON nähtävää, mutta tällä kertaa Mikkeliin mänijät keskittyivät postcrossing-miittiin :)


6 kommenttia:

  1. Oi miten kiva miitti ja päivä Mikkelissä! Tuo taidenäyttely olisi kyllä käytävä katsastamassa, vaikutti tosi mielenkiintoiselta. Ja sinulla oli tunikassa keltaista kuten enkelin siivissäkin, joten asuvalinta oli osunut niin nappiin kuin olla voi!

    Huomasin miitin ja vähän mietin olisinko rohjennut mukaan... mutta kun en enää postcrossaa, niin ajattelin olevani vähän ulkopuolinen ja petturi :p ja toisekseen meillä oli ollut kuopuksen kanssa suunnitelma mennä torille kimpsujamme myymään, mutta kuopuksen kova kesäflunssa vesitti senkin aikomuksen :(

    Mutta teitä oli paikalla ihan oiva joukko ja voin kuvitella, että juttua ja kortinkirjoittelua piisasi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä pälyilin ympärilleni koko ajan, että minkä kulman (voiko pyöreässä huoneessa edes olla kulmia?) takaa sisko tupsahtaa. Ei postcrossin ole vakava asia, entisetkin crossarit ovat enemmän kuin tervetulleita miittailemaan. Voi itku että et tullut...

      Poista
  2. Kiva ja vähän erilainen miittipäivä, kun ihan toisen maakunnan kaupunkiin matkasitte. Ja taas pääsit kiipeilemään korkeuksiin. Rohkea tyttö! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tämmöinen postcrossing-torni-kesä mulla ❤

      Poista
  3. Monipuolinen päivä :) Itse en ole tainnut Mikkelissa koskaan käydä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä mukava ja riittoisa reissu ❤
      Mikkelissä riittäisi katselemista ja koettavaa moneksi reissupäiväksi.

      Poista