Näkötornimaraton

Kesäkuun viimeinen päivä oli viimeinen päivä, kun meillä oli Ukon kanssa mahdollisuus käydä näkötorneilla. Niinpä kävimme kuusi jäljellä olevaa Keski-Suomen näkötornia samana suloisena sunnuntaina  :) Valmistaudu todelliseen maratonpostaukseen!

Hyvin huonoilla ohjeilla löysimme melko lähelle ensimmäistä etappiamme. Sitten törmäsimme paikalliseen isäntään ja saimme täydelliset ohjeet pysäköintipaikasta koulun luona sekä selkeät neuvot miten näkötorni löytyy.

Mutta sitten tuli muita viivytyksiä...

...kauneutta kaikkialla...

KAAKKOVUOREN NÄKÖTORNI Äänekosken ja Sumiaisen välissä Kaakkovuorella oli siis ensimmäinen kohteemme. Aluksi huomasin ainoastaan Laulavan Mörön luontopolun opasteita...

Polulla oli kaunis vaeltaa  ❤

Mutta kun lähestyimme kaakkovuorta ja tornia, niin kyllähän siellä ihan hyvä viitoitus oli...

Vuoren laelta oli jo näkymä kauas:

Nuotiopaikka oli myös...

Ja siinähän se oli tornikin!

Sinne siis!

80 porrasta ylös...

Puiden latvat olivat aika lailla siinä silmän tasalla...

...mutta kun vähän zoomaili:

Puiden latvojen tasolle ulottuva torni on 16 metriä korkea.

Keitele siellä...

Uskalsin katsoa myös alas päin:

Ja sitten tossujen suunta alas, 80 porrasta  ;)

Polkuosuus oli lähemmäs 2 km. Kipitimme sen nopeasti ja palasimme mörköparkkiin autolle.

Ajelimme Viitasaarelle, söimme lounaan apsilla, hörpimme jälkiruokakahvit terassilla ja autossa.

SAVIVUOREN NÄKÖTORNI oli seuraava kohteemme.

Lähellä Viitasaaren keskustaa, Savivuoren huipulla seisoo tämä 1950-luvulla rakennettu näkötorni. Savivuoren huippu on 171 metriä merenpinnasta.

Savivuoren näkötorniin on 2 € pääsymaksu. Ja 81 porrasta ylös...

Ilmansuunnat on mukavasti merkitty...

...ja joka suuntaan näkyy metsiä ja järviä.

Valmiina laskeutumaan alas kaikki 81 porrasta...

Tämän saman mietelauseen näin Firenzen kellotorniin noustessani  ❤

Savivuoren näkötornissa oli myös pieni kesäkahvila, mutta en lämmennyt termarikahville pahvimukista...

Savivuoren huipulta näkyi kauas...

...ja kun katsoi lähelle:

Näkötornin vieressä oli museoalue, mutta emme jääneet sitä tutkimaan. Nopeasti nappasin pari kuvaa hienosta tuulimyllystä:

Otimme suunnaksi Viitasaaren toisen näkötornin, jota etsimme nimellä KEIHÄRINKOSKEN NÄKÖTORNI. Ajelimme Luotolansaaren korkeimmalle kohdalle...

...ja siellä Täivuorella kohosi 12 metriä korkea...

...TÄIVUOREN NÄKÖTORNI

Tämänkin näkötornin viereen pääsi ajamaan autolla...

...ja sitten noustiin 56 porrasta kohti korkeuksia...

Tornin vieressä on näköalakoroke liikuntarajoitteisia varten. Hmmm... Metsän ollessa matalampi siitä on saattanut nähdä muutakin... kuin metsää...

Tornin huipulta sen sijaan oli esteetön näkyvyys pitkälle ympäröivään maastoon ja järvimaisemaan.

Ja kun oikein kovasti zoomasi näkyi myös Savivuoren näkötorni, josta olimme tulossa :)

Todella hyvät näkymät  ❤

Ja kun tarpeeksi oli katseltu oli jälleen aikaa laskeutua tornista alas,  56 porrasta.

Tornin vieressä oli myös huussi...

...jonka ikkuna oli tehnyt tuttavuutta Ilkivaltiaan kanssa  :(

Viereinen puu sai vanheta rauhassa...

Vielä oli näkötorneja jäljellä, eteenpäin siis... Kivijärvelle ja VIETSAAREN NÄKÖTORNILLE

Tornille pääsee Vietsaarentiellä sijaitsevalta parkkipaikalta hyvin pikkuista metsäpolkua kävelemällä noin kilometrin verran.

Torni on 6 metriä korkea ja jos saan sanoa, niin lievästi huteran näköinen metallitorni...

Ylhäällä killistelee Kivijärven kunnanvaakunasta tuttu musta kukko

Näkötorni valmistui Kivijärven kunnan 130-vuotisjuhlavuonna 1998 mäelle, joka on "ikivanha luonnonihailijoiden näköalapaikka."

Ja omalla vastuulla ylös. Tietenkin. Portaita oli vain 39, mutta polvet tutisivat...

Huipulla mietin, että olisiko sittenkin pitänyt tulla yksi kerrallaan? Ukon kanssa kahdestaan meinasi olla ahdasta...

Näkötornin huipulta näki kyllä hyvin Kivijärven järvi- ja kangasmetsämaisemia.

Siellä se on myös polku, joka meidät tornille toi...

Ja sitten polvet tutisten alas tornin 39 porrasta...

Jalat jälleen tukevasti maan kamaralla kuvasin kiveen hakattua taidetta vuodelta 2006

Patikoimme takaisin autolle seuranamme miljoona pientä inisevää ystävää...

Kivijärven korkeimmalla paikalla, Perkausvuorella sijaitsi seuraava kohteemme: PERKAUSVUOREN NÄKÖTORNI. Opasteet olivat vähän huonosti havaittavissa, tämäkin maahan kaatuneena...

Autolla pääsi melkein perille asti...

Perkausvuorelle keväällä 2006 avattu näkötorni sijaitsee entisen kolmiomittaustornin paikalla.

Ja jälleen oli vaaran tuntua elämässä...

Mutta minähän olin jo menossa... 38 porrasta ylös...

Ylhäältä näkyi paljon metsää!

Tie tornille -ja puskassa myös meidän auto.

Taivas oli vetäytynyt pilveen, metsät oli nähty...

Oli aika palata jälleen maan pinnalle...

Tornin lähistöllä on myös kirkkokivi. Olisikohan ollut tämä? Mitään merkintää ei missään ollut... Ainakin siinä on kivi  ;)

Jätimme Kivijärven taaksemme ja ajelimme kohti Karstulaa ja päivän kuudetta ja viimeistä tornia, KIRKKOVUOREN NÄKÖTORNIA

Auto jätettiin parkkiin ja aloitettiin 350 metrin taivallus melkoisen jyrkkää luontopolkua ylös.

Vapaaehtoisesta maksusta tiedotettiin pilke silmäkulmassa. Ja Tornin kiikarista oli joku askarrellut Tonin kiikarin  ;)

Opasteet olivat hienot ja tarkat...

Täällä olisi halutessaan voinut joutua Mörkömaahan...

...jos olisi tälle polulle lähtenyt...

Me jatkoimme määrätietoisesti kohti  näkötornia hauskoja kylttejä lueskellen...

Ja siinä olivat silmäimme eessä näkötorni, kalliolaavu ja kohta myös kalliokirkko

Lions klubi LC Karstulan 50-vuotisjuhlan kunniaksi rakennettu Kirkkovuoren näkötorni sijaitsee Karstulan Pääjärvenmäellä, 211 metriä korkealla huipulla.

Tornin suunnittelussa on mukailtu arkkitehti W.G.Palmqvistin vuonna 1920 piirtämää hirsisen näkötornin luonnosta. Torni on tiettävästi maailman korkein hirsirunkoinen rakennus. Yli 20 metrisessä tornissa on yli 100 hirsivarvia. Hirsirakentajan tyttärenä tiedän, että se on paljon se!

Ovi oli auki, sisään siis...

...ja tähän sai antaa kolikkonsa -niin ja setelitkin kelpasivat  ;) Ja tästä sitten kohti korkeuksia, 66 portaan verran :)

Torni on sisältä niin hieno, että siellä voisi pitää vaikka juhlat!

Näköalat esiteltiin kuvien ja kilometritietojen kera, esim New York on tuossa suunnassa reilun 6465 km päässä...

Pilvisestä iltataivaasta huolimatta kelpasi kyllä katsella Karstulan maisemia...

Korvatunturi on reilun 600 km päässä...

Tormista näkyi hyvin myös Riuttasalmen silta, jonka hetki sitten olimme ylittäneet. Se on varmasti Karstulan tunnetuin maamerkki ja valmistui vuonna 1968. Silta on teräksinen Langer-palkkisilta ja samanlaisia siltoja on nähtävillä Keski-Suomen alueella Karstulan lisäksi Äänekoskella, Suolahdessa ja Konnevedellä. Kaariosan pituus maanteitse mitattuna on 80 metriä ja sillan korkeus noin 12 metriä. Riuttasalmen silta sijaitsee noin 2 km Karstulan keskustasta Keuruulle päin.

Kalliokirkko ylhäältä nähtynä.

Viimeisen kerran tossun kärjet portaita alas, kaikki 66 askelmaa...

Taisi kyllä käydä niin, että paras jäi viimeiseksi. Tämä 2008 matkailijoiden käyttöön avattu torni on vertaansa vailla. Mutta ei todellakaan helpoiten saavutettava!

Vielä 300 metriä alamäkeen parkkipaikalle...

...ja tornibongaus, näkötornimaraton oli suoritettu!

"Keski-Suomen luonnon ihaileminen on erinomainen vaihtoehto tyhjältä vaikuttavaan kauniiseen kesäpäivään" joten... 11 tuntia, 392 km, 360 porrasta ylös, 360 porrasta alas, 210 kuvaa, 6 näkötornia

Oi, mikä ihana päivä!!!