sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia



Kesäkuussa luettua...


Kirjan nimi on kuin tehty minulle. Ja jos kirjakahvila vielä sijaitsee Pariisissa, niin sehän on sitten kirja minulle!



Agnès Martin-Lugandin esikoisteos, toinen osa  Dianen tarinasta on jo suomennettu ja minullakin tilaus vetämässä...


Pariisissa ei juuri tässä kirjassa olla, vaan enimmäkseen Mulrannyssa, Irlannissa. Okei...


Tässä oiva osoitus siitä, miksi kahvin kanssa lukiessa on hyvä olla OMA kirja...



Kahvi on englantilaista, mutta irlantilaiset EIVÄT OLE englantilaisia  ;)


Heti ensimmäisellä sivulla käy ilmi, että päähenkilö Diane ei ole onnellinen ihminen. Sekä mies että tytär kuolivat kolarissa.Kannattaako kääntää sivua? Kannattaako jatkaa lukemista?


Pariisi vaihtuu Irlannin maaseutuun...


Vaikka kirjassa juodaankin kahvia jonkin verran, niin alkoholia menee sitäkin enemmän. Ja savukkeen sytyttäminen mainitaan kymmeniä kertoja. "Onnettomat ihmiset  tupakoivat ja juovat tummaa olutta" olisi kirjalle pätevä nimi...


Asioita, joista en kirjassa pitänyt: Tuo jatkuva tupakointi, humala ja krapula, pinnallisuus, jatkuvat väärinkäsitykset, köyhä kieli, asiasta toiseen ryntäily... Jotain siinä kuitenkin oli, sillä se piti otteessaan. Totta kai halusin tietää pääseekö Diane surustaan yli, löytääkö hän uuden rakkauden, palaako hän Onnellisiin.





Elämänmakuinen? Se on makuasia...



Keskinkertainen lukukokemus. Haluan kuitenkin lukea lisää, joten ei ihan toivoton...


Englantilaista aamukahvia



Oli ilo ottaa esille yksi Ukon Englannin tuliaiskahveista ❤


 https://www.waitrose.com/mocha-roast-ground-cafetiere-coffee


Keskitummaa, hedelmäistä...




Tästä sitten aamukahvit tippumaan...


...ja kirjakuvausta tekemään  ❤


Se onkin sitten oma tarinansa.

 

Vähän leirielämää



Vaikka olenkin enemmän hotellityyppiä, niin kyllähän kesään kuuluu leireily... Jonkunhan se on nämäkin työt tehtävä  ;)


Leirikeskusta kiersin kameran kanssa. Osa kuvistani katosi siinä vaiheessa, kun siirsin niitä koneelle. Ei varmastikaan mitään korvaamatonta. mutta ihan kivoja kuvia katosi... Joitain jäi tähänkin jaettavaksi...






Suopursut ❤




Päiväkahviaika  ❤


Olen siis onnellinen ihminen  ❤





Kamerani löysi myös pieniä luonnon ihmeitä... Metsäpapurikko ❤


Joku hopeatäpläperhonen...




Lokki valppaana...


...sillä pesä oli ihan siinä vieressä  ❤


Kiireinen pääskynen istahti hetkeksi...


...juttelemaan


Metsäkurjenpolvet ❤







Kentän laidalla...


...kuului kavioiden kopse. Ponit olivat saapuneet  ❤




Toisena päivänä ratsastettiin näillä:


Retkelläkin käytiin...





Kitara...


...nuotio ja tikkupullat. Pettämätön kolmikko ❤


Minä paistelen aina pullani hitaasti ja tasaisen ruskeaksi...


Hilloa väliin ja kahvia kaveriksi  ❤


Suloinen leirikoira Nala  ❤




Paluumatkalla...


Neljä päivää, kolme yötä leirielämää takana...