maanantai 22. tammikuuta 2018

Viikonlopuksi Rauhaan



Kun työt perjantaina oli tehty olikin sitten koko viikonlopun mittaisen huvin vuoro. Ukko sai palvelusvuosistaan kylpyläviikonlopun ja minä pääsin edullisesti mukaan. Ensimmäinen valintamme ei toteutunut, ei ollut tilaa majatalossa, mutta näin jälkikäteen ajatellen se oli pelkästään onni. Nyt pääsimme Rauhaan.

Matkan alkaessa alkoi jo hämärtää. Autossa istuin kädet sylissä, ei nähnyt käsitöitä pyöritellä... Mutta hyvinhän se matka meni. Nukkuenkin.


Perillä. Holiday Club Saimaa. Saimaa sijaitsee Kaakkois-Suomessa, Lappeenrannan Rauhassa, lähellä Imatran keskustaa.

Holiday Club Saimaa noudattaa yli satavuotisia perinteitä alueen hotelli- ja matkailualalla. Ensimmäinen täyshoitola – Rauha pensionaat for turister – perustettiin vuonna 1894 Gustav Almin toimesta. Venäläinen lääkäri Dimitry Gabrilovitsch osti hoitolan vuonna 1912 ja perusti tilalle sanatorion, joka tarjosi monipuolisia palveluita lukuisista kylpylähoidoista galvaanisiin- ja kirkasvalohoitoihin. Klinikka oli edistyksellinen muun muassa dietti- ja vegaaniruokiensa ansiosta. Vieraita saapui Venäjältä, Puolasta, Romaniasta, Preussista ja jopa Amerikasta asti nauttimaan korkealaatuisesta palvelusta ja monipuolisista hoidoista. 

Vuonna 1923 Rauhan kylpylän rakennus paloi, jonka jälkeen se myytiin Viipurin sairaanhoitopiirille. Uuden sairaalan rakentaminen aloitettiin vuonna 1923 ja suomalaisten arkkitehtien suunnittelema sairaalarakennus vihittiin käyttöön 22.11.1926. Toisen maailmansodan aikaan rakennus palveli myös sotilassairaalana, ja vuosina 1946 ja 1954 synnytyssairaalana. Vasta vuonna 2000 Rauhan sairaala suljettiin kokonaan.

Nyt, yli sadan vuoden jälkeen, hotelli- ja kylpylätoiminta on jälleen palannut alueelle vivahteikasta historiaa ja perinteitä kunnioittaen, entistä monipuolisempana.


Castle Hotelli...



Paviljonki, jossa meidän sviittimme oli...



Tuon 12-ruutuisen ikkunan takana asustimme


Kurkataan toki sisään!



Huone oli kaunis, siisti ja viihtyisä...




Kylpyhuone oli tilava ja valoisa. 




Sen verran oli perjantai-ilta, että syötiin ihan vain omassa sviitissämme eikä lähdetty ravintolaa etsimään...


...ihan gurmeeta kuitenkin ;)


Erityismaininta vielä huoneen tapeteille: Kivat! 


Ja sitten nukuttiin. Rauhassa.


sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Perjantai oli työpäivä



Oli taas hiukan erilaisten työtehtävien päivä. Mutta jonkun ne on nämäkin työt tehtävä...



Työkamusen mainiota lohipiirakkaa kahvin kaverina...


Perustamani laivanvarustamo...


...ja osa päivän tuotannosta...


Ja tästä sitten viikonlopun viettoon. Jäähän kuulolle  ;)


torstai 18. tammikuuta 2018

Teetaivas ja talven ihmemaa



Tammikuun postcrossingmiittipäivä oli odotettu. Ja luminen ❤ Pyöräilin työpäivän jälkeen Teeleidiin talvivarustuksessani huonosti aurattuja pyöräteitä...




Perillä odotti niukasti valaistu teetaivas. Pyörä parkkiin...


Terassilla olisi ollut tilaa...



...sisällä oli paljon asiakkaita, mutta viiden hengen seurueemme onnistui sulloutumaan yhteen kolmen hengen pöytään...


Tälläisellä kuvauksella valitsin teeni:

Pidätkö pistaasipähkinästä? Jos pidät, pidät tästä suosikkiteestämme, jossa yhdistyy laadukas musta tee ja pehmeä pistaasipähkinän aromi. Mustaa teetä, pistaasipähkinää, aromia ja saflorinkukkaa. Nam!

Ja teen kaveriksi juustokierre. Nam!



Puolitettu teekannullinen Pistämätöntä pistaasia lämmitti mukavasti ja kortit kirjoitettiin :)


Kotimatkalla pyöräilin kuvaamassa ne aikaisemmin pimeänä olleet Keskussairaalan valot. Näissä riittää näkemistä...









Tällaista oli tänä iltana teetaivaassa ja talven ihmemaassa.

Kotona jännitettiin sitä, että montako palkintoa Lauri Markkanen saa Urheilugaalassa... Vuoden läpimurto ja vuoden nuori urheilija. Lisäksi kolmas sija vuoden urheilija tittelistä ja ja ja ... ONNEA!


Yhtenä iltana...



Tapahtui alkuviikosta meillä kotona...


Ei maistunut ruuanlaitto... Kutimen otin käteen, ettei tarvinnut tehdä kotitöitä...


Kuppi kahvia... Ehkä meni toinenkin...


Ja elokuva kuului myös kuvioon...


...yhtenä iltana...


keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Voi siskot!



Lapsena minulla ei ollut siskoja, oli vain veli. Veli on edelleen ja yllättäin on ruvennut siskoja tupsahtelemaan elämääni. Sielunsiskoja

Joskus siskot  yllättävät. Kuten tänään... Oli ihan perus postipäivä...


..pari postcrossing korttia...


Yllätys numero 1: Siskoni Kotoselta voitti fb-arvonnassa tämän hienon kortin, mutta olikin halunnut ilahduttaa minua ja lisätä tämän kortin kahvikokoelmaani  ❤ KIITOS! Kortti on minorpostcardsin https://minorpostcards.fi. Kirja kuvassa on Stieg Larssonin Millenium-sarjasta ja postimerkki on Muumien aikamatka-postimerkkivihkosta. Ja kahvi on Juhlamokkaa. Täydellinen kortti ja päivänpiristys



Yllätys numero 2: Siskoni Kylätieltä oli askarrellut kirjekuoren, liimannut siihen leikkimieleemme sopivan postimerkin...


...ja sujauttanut kuoreen pari valokuvaa yhteisiltä kulttuurikierroksiltamme...


...sekä tämän ihanan kevääntuojakortin. KIITOS!


Kortteja on tullut edelleen hyvään tahtiin. Nautin postielämästä 


Ja voi siskot, miten osasittekaan iloisesti minut yllättää