Istanbulista Saarelle ❤️

Huomenta Istanbul! Divanin aamupalalla olin alipukeutunut. Kyse ei ollut huivin, hijabin, niqapin tai burkan puutteesta. Ravintolassa oli niin julmetun tehokas ilmastointi, että sain tarjoilijalta lämpimän pasminan hartioilleni. Enkä ollut ainut viluinen. 

Aamiainen oli hyvä, mutta kahvi oli pahaa ilman maitoa... Oli aika sanoa hotellille hellästi hei...

...ja lähteä...

...kahville Veljen työpaikalle...

Minulle ihan oikea soijalatte ❤

Ja kaikille muille jotain kylmää kahvia. 

Ja sitten oli aika lähteä Istanbulista. Se ei käynyt ihan hetkessä, sillä kaupunki on järjettömän kokoinen. Maailman 20 suurimman kaupungin joukossa.

Muutama moskeijakin siellä on...

...korkeita taloja ja TORNI! OMG! Torni!!!

Mutta me vaan ajoimme ohi...

Muistomerkki ensimmäisen maailmansodan taisteluista Gallipolissa (Çanakkale)

Monenmoisia myymälöitä...

Tekirdağ:n kohdalla alkoi olla tauon aika. Luotettavalta taholta olimme kuulleet, että Özcanlar on hyvä köfte (lihapulla) ravintola. Sinne siis.

Ihastuin jo eteiseen!

Ruokalistalta valitsin...

...linssikeittoa ❤ Muille maistuivat myös lihapullat. Niin hyvin, että kuvatkin jäivät ottamatta :D

Entä jälkiruoka? Turkkilaista kahvia tietenkin ❤ 

Ja sitten tien päälle taas. Ai että mä tykkään näistä maisemista ❤

Ja kun aikamme olimme ajelleet auringonkukkapeltojen keskellä oli aika pysähtyä yhden pellon reunaan pienelle kuvaustauolle...

Ja pellolta poistuminen tapahtui näin :D

Vielä oli tietä jäljellä...

Tästä jos olisi kääntynyt vasemmalle, olisi päässyt Kreikkaan (Yunanistan). Me käännyimme oikealle...

Näillä huudeilla:

Ihan vähän pysähdyimme ostoksille. Ja ihan vähän oli loppumatkalla kiireen tunnetta. 18.45 olimme Kabatepessä laivajonossa. 19.00 laiva lähti...

Tämmönen kapteeni ja perämies  :D

"Ota selfie" "Heitä lokeille leipää"...

..."Mutta älä tupakoi laivalla". Ja mitä tekevät ihmiset? No tupakoivat! Ja heittävät tumpit mereen... EIII!!! Ihan harmittaa, että en voi jäädä heitä sinne opettamaan...

Yritin keskittyä nauttimaan suolaisesta tuulesta kasvoillani ja laskevasta auringosta...

Saari näkyy, kohta perillä ❤

Pitkä päivä, monen tunnin ja satojen kilometrien matka...

...mutta joka metrin ja minuutin arvoinen ❤ Vastassa oli Isoäiti, suuri joukko naapureita, poskisuukkoja, lämpimiä halauksia, pari kyyneltäkin sekä herkullinen iltaruoka pimenevässä puutarhassa. Muurigekko kävi heti ensimmäisenä iltana seinällä näyttäytymässä...

Saarella oltiin  ❤