Powered By Blogger

tiistai 9. heinäkuuta 2019

Kansankynttilöitä ja kulttuurivaikuttajia



Oli jälleen opastetun kävelyn aika. Meitä oli kierroksella liki 50, ei oikein kuullut opastusta eikä joka kerta nähnyt sitä hautakiveä, josta opas kulloinkin kertoi... Räpsin kuitenkin kuvia parhaani mukaan.


Gunnar Finnen Uhriliekki –patsas tekstillä ”Uhriliekki sydämen vaati kaiken, saikin sen” pystytettiin v. 1922.



Vanhan hautausmaan vanhin hautakivi:


Mendelinin sukuhauta...


...jossa myös yhden ensimmäisen suomenkielisen naisrunoilijan, Irenen Mendelinin hauta.


Takorautaisista hautamuistomerkeistä ei enää pysty lukemaan kenen haudalla ollaan...


Vanhan hautausmaan vanhinta aluetta


Kreeta Haapasalo oli suomalainen kanteleensoittaja ja kansanlaulaja.


Ahvenanmaalta lähtöisin ollut kauppaneuvos Julius Johnson oli monipuolisesti mukana Suomen elinkeinoelämässä. Hän aloitti uransa eri ruukeilla ennen siirtymistään puutavara- ja saha-alalle. Myöhemmässä kotikaupungissaan Jyväskylässä hänestä tuli merkittävä kunnallinen vaikuttaja ja juomateollisuuden harjoittaja.



Valurautaristi lyseon vahtimestarin haudalla...


Tätä enkeliä en pysty koskaan ohittamaan kuvaamatta... Opettajan hauta...


Kuvasin hautakiviä myös niiden muotojen ja tekstien takia...



Gustaf Oskar Schöneman oli jyväskyläläinen kirkkoherra, opettaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka toimi erityisesti kansanvalistus- ja raittiustoiminnassa. Hän suomensi lukuisia joululauluja, joista tunnetuin on Jouluyö, juhlayö.


Gummeruksen perhehauta.



Wolmar Styrbjörn Schildt oli Jyväskylän piirilääkäri, fennomaani, uudissanaston kehittäjä ja suomentaja. Schildt käytti vuosina 1867–1870 toimittamassaan sanomalehdessä itsestään säännöllisesti sukunimeä Kilpinen.
 

Schildt yritti turhaan vakiinnuttaa suomen kieleen venykekirjoitusjärjestelmän,  jossa pitkät vokaalit merkitään yhdellä kirjaimella, jonka päällä on ns. venyke. Hautakiven jalustassa on näyte tuosta kirjoitustavasta:


Vanhojen paasien välissä pilkottaa kevyt, valkoinen marmoriristi...


...runoilija Isa Aspin hautamuistomerkki. Louise ”Isa” Asp tunnetaan ensimmäisenä suomeksi kirjoittaneena naislyyrikkona. Varhaisen kuolemansa vuoksi Asp ei ehtinyt julkaista yhtään omaa kokoelmaa, mutta myöhemmin hänen runonsa on nostettu vahvasti esiin. Kuuluisin Aspin runoista lienee Aallon kehtolaulu:

Nuku, nuku aaltonen,
nuku jo!
Tuolla laulaa humisten
kuusisto!
Kehtolaulusi se on –
nuku aalto rauhaton,
nuku jo!
Miksi tahdot katsella
kuinka jo
loukannut on luontoa
turmio!
Kuinka kukat surkastuu,
kuinka tuuless’ paljastuu
lahdikko?
Nuku aalto, vahtopää!
Nuku jo!
Kerran sinun herättää
aurinko.
Senpä sulle, rauhaton,
hellä silloin suotu on
suutelo.
Herätessäis heloittaa
kukat jo,
suloisesti tuoksuaa
tuomisto.
Liverrykset lintuisten
silloin soi kuin Väinösen
kantelo!
Sydän! nuku sinäkin,
nuku jo!
Uni sull’ on suloisin
nautinto.
Toivo aikaa armaampaa,
nuku, kunnes lopun saa
taistelo.


Maanmittausinsinööri J.F.Karpio




Niilo Mäki instituutti (NMI) on Jyväskylässä toimiva oppimisvaikeuksien tutkimusyksikkö.


Jyväskylän entinen kaupunginjohtaja Jaakko Lovén


Rehtoreita, tohtoreita, mestareita...



Kirjailija Elsa Heporauta


Turhaa...


Jussilan sukuhauta, jossa myös Jukka-lelujen luojan, teknisen työn opettaja Juho Jussilan viimeinen leposija


Nimismiehen muistokivi hiukan kallellaan...



Vakaumuksen puolesta kaatuneet, suunn. kaivertaja Artturi Lehtinen 1947. Jyväskylässä ei käyty varsinaisia taisteluita, eikä punaisia tuotu kotipaikkakunnalleen rintamalinjojen takaa. Hautaan on siunattu arviolta 52 punaista, jotka ovat pääosin vankileirillä kuolleita Jyväskylän ulkopuolelta tuotuja vankeja.


Eemil Halosen veistos Siunaus tekstiilitehtailija Väinö Wahlgrenin haudalla.



Tämä kirja on upea hautakivi. Sivulla on selvästi vielä tilaa...


Karjalaan  jääneiden muistomerkki, Valter Mikkola (1956)
Siunauskappelin pääoven edustalla, vapaalla nurmialueella, on Karjalaan jääneiden muistomerkki. Kiiltäväksi hiotun mustan kivikuution päällä on suurikokoinen pronssinen naisfiguuri, jonka vasen käsi on siunaavassa asennossa.



Ja sitten Matti:


Kierroksemme päättyi siunauskappelin luo juuri ennen 20.00...


...jolloin kappelissa oli alkamassa iltamusiikkihetki. Paikalla oli urkuri ja huilisti ja pääsimme ilmaiseen konserttiin. Kiitos!


Vanha hautausmaa on täynnä tarinoita. Odotan innolla ensi viikko, jolloin kierrokset jatkuvat...


6 kommenttia:

  1. Olipa siellä paljon nähtävää! Mutta tietysti minä ihastuin eniten siihen kirjan malliseen hautakiveen. En ole sellaista ennen nähnyt, mutta voisin samanlaista toivoa omalle haudalleni sitten joskus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kuule jatkoa on vielä tulossa...
      Jaahas, sulla on sitten hautakivi valittuna, mulla on jo teksti omaan kiveeni: "Olen valmis. Melkein..."

      Poista
    2. Ai, tekstiä en ole ennen miettinyt, mutta nyt kun tuli puheeksi, voisi olla "Viimeinen sivu on kääntynyt". Tämän tekstin valitsi pomomme yllättävän nopeasti edenneeseen sairauteen menehtyneen itseni ikäisen työkaverin kuolinilmoitukseen vajaa kymmenen vuotta sitten. Parempaa värssyä ei kirjastotyöntekijälle voisi keksiä, vai voisiko?

      Poista
    3. No tuohan se on. Tietenkin.

      Poista
  2. Hautausmaat ovat rauhoittavia, mutta myös mielenkiintoisia paikkoja. Ja sinne me kaikki lopulta päädymme.

    VastaaPoista