Sydämenlyönneissä ikuisuus

Pieni ikuisuus on kulunut edellisestä postauksesta. Ja syy on se vanha vaiva, migreeni. Ja sen jälkeen hiljaisen viikon kiireet. Mutta nyt olen tässä :)

Muutama sana lukemastani kirjasta...

 

Jan-Philipp Sendker: Sydämenlyönneissä ikuisuus

 

"Alun perin Burmasta kotoisin oleva Tin Win on menestynyt juristi New Yorkissa. Eräänä päivänä Tin Win ottaa salkkunsa ja lähtee töihin. Hän ei kuitenkaan koskaan saavu työpaikalleen, eivätkä hänen amerikkalainen vaimonsa ja kaksi aikuista lastaan kuule hänestä enää mitään.

Neljä vuotta myöhemmin Tin Winin tytär, uraorientoitunut Julia saa käsiinsä vuosikymmeniä vanhan rakkauskirjeen, jonka hänen isänsä on kirjoittanut vuonna 1955 tuntemattomalle burmalaisnaiselle. Julia ei tiedä mitään isänsä ensimmäisestä kahdestakymmenestä elinvuodesta ja päättää matkustaa kirjeessä mainittuun pieneen burmalaiskylään. Julian koko maailman mullistavan matkan päättyessä hän on oppinut paljon isästään – ja elämästä yleensä."

http://www.gummerus.fi/sydamenlyonneissa-ikuisuus 

Saksankielinen alkuperäisteos Das Herzenhören (2002)
Englanninkielisestä uudistetusta laitoksesta The Art of Hearing Heartbeats suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi (Gummerus 2016)

Vähän mietityttää, että millainen kertomus on alunperin ollut... Käännöksen käännös on saattanut matkalla saada vähän väritystä... Niin tai näin. Kirja vei minut mukanaan. Yhtäältä en meinannut malttaa laskea kirjaa käsistäni mutta toisaalta en halunnut tarinan loppuvan. Panttasin viimeisiä kolmeakymmentä sivua, koska en ollut valmis loppuratkaisuun... 

”Tin Win oli selittänyt hänelle, ettei yksinomaan lukenut kirjoja vaan matkusti niiden kanssa, että ne veivät hänet muihin maihin ja tuntemattomille mantereille ja että niiden avulla hän oppi tuntemaan aina vain uusia ihmisiä, joista monista tuli hänen ystäviään.”

Kirjan myötä pääsin aivan uskomattomiin maisemiin. Olen tavannut useammankin ihmisen, joka on kotoisin Myanmarista (Burma), mutta kukaan ei ole koskaan kuvaillut minulle kotimaataan tämän kirjan tavoin. Itse asiassa kukaan ei ole kertonut minulle mitään entisestä kotimaastaan... Salaperäistä kansaa. Ihan niin kuin kirjan päähenkilö Tin Win: edes oma perhe ei tiedä hänen kahdesta-kymmenestä ensimmäisestä elinvuodestaan.  

Tin Winin ja Mi Min rakkaustarina on lumoava. 

"Elämä ei lopu kuolemaan". Sehän on pääsiäisen sanoma!

 

Jatko-osa on jo ilmestynyt. Odotan vielä, että siitä ilmestyy pokkari...

 ...ja sitten katsotaan, voiko sydämen ääntä unohtaa...