Powered By Blogger

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Kolmen leffan taktiikalla



Toipuminen vaatii aina omat kuvionsa... Pikkuhiljaa silmät ja pää jaksavat telkkarin tihrustamista ja vatsa alkaa sietää jopa kahvia. Tämä ensimmäinen kupillinen tosin päätyi syliin sen sijaan että olisi ehtinyt sisuksiin lämmittämään...

Komedia toimii aina: tällä kertaa 10 years http://www.imdb.com/title/tt1715873/

Tässä elokuvassa juotiin paljon, mutta ei juurikaan kahvia...

Tyypillinen luokkakokouselokuva, jossa katsotaa, mitä kenestäkin on tullut ja onko joku pysynyt ennallaan vai kenties lihonut tai rikastunut... Tavataan vaivaantuneina entisiä heiloja ja yritetään selvittää välejä kiusaajien ja kiusattujen kesken. Paljastetaan kouluaikaisia tunteita ja siivotaan kaappeja... 

Pääosissa mm. aviopari Channing Tatum ja Jenna Dewan-Tatum sekä Justin Long.


Toiseen kupilliseen laitoin turvallisuussyistä kannen päälle. Kaveriksi sitä kuuluisaa keltaista ruokaa, jota aina toipuessani syön. Tällä kertaa reiluja hedelmiä ja mangopiimää. 

Päivän toinen leffa oli romanttista draamaa Sinä päivänä (One Day) http://www.imdb.com/title/tt1563738/


Vietettyään yhden kokonaisen päivän – valmistujaispäivänsä – yhdessä 15. heinäkuuta 1988, Emma Morley (Anne Hathaway) ja Dexter Mayhew (Jim Sturgess) ystävystyvät loppuiäkseen. Emma on työväenluokkaisesta perheestä, täynnä periaatteita, kunnianhimoa ja maailmanparannushaaveita. Dexter on rikas hurmuri, joka pitää koko maailmaa leikkikenttänään.

Seuraavan kahden vuosikymmenen ajan heidän suhteensa huiput ja karikot koetaan aina tuona samaisena päivänä 15.7. Yhdessä ja erikseen he kokevat ystävyyttä ja toveruutta, riitoja ja välirikkoja, rakkautta ja särkyneitä sydämiä. Jossain vaiheessa vuosien saatossa Dex ja Em huomaavat, että se, mitä he ovat kaikki nämä vuodet etsineet saattaa löytyä lähempää kuin he olisivat arvanneetkaan...  






Päivän pinkki on ehdottomasti puhelimeni. Jonotin puolisen tuntia omalääkärin ajanvaraukseen. Sen jälkeen ystävällinen virkailija totesi, että asiani ei ole kiireellinen ja että voisin soittaa kahden viikon kuluittua joskus iltapäivällä uudelleen, niin kirjaan olisi avattu uusia aikoja lääkärille. Haluan varata ajan NYT. No ensi viikon lopulla voi soittaa... Odotin pitkään, eikä minulla ole mahdollisuutta joka välissä soitella... No ensi viikon lopulla on sitten tilaisuus koittaa jälleen onnea. Tai jättää soittopyyntö. Naamani oli varmaan samaa sävyä puhelimeni kanssa, mutta vedin henkeä ja otin uuden annoksen keltaista ruokaa ja kupin kahvia.


Ja katsoin loppuun Sinä päivänä. Dexter on hieno mies, kuuntelee vastaajan viestiä tässä kahvilassa, eikä vielä tiedä...


Myöhemmin illalla oli vielä yhden leffan aika. Ehdottomasti romanttista komediaa!

Going the distance on suomennettu Kaukorakkautta http://www.imdb.com/title/tt1322312/


Erin (Drew Barrymore) ja Garrett (jälleen Justin Long) kohtaavat toisensa sattumalta baari-illan aikana ja huomaavat viihtyvänsä toistensa seurassa. Kumpikaan ei kuitenkaan odota romanssin jatkuvan, sillä Erinin on palattava New Yorkista kotiin San Franciscoon. Pariskunta yrittää kuitenkin pitää suhdettaan yllä   maratonpuheluiden avulla, mutta riittääkö se?


P.S. Tässä vaiheessa pystyin jo tekemään poikkeuksen ja syrjähypyn keltaisesta ruuasta suklaaseen...


4 kommenttia:

  1. Keltaista ruokaa? Tästä en ollut kuullutkaan :-). Mutta voi tuota terveydenhuoltoa. Ei ole kivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, muutaman kerran ennemminkin olen maininnut, että aina sairaana ja toipilaana haluan syödä vain keltaista ruokaa. Kaikki keltainen maistuu parhaalta. Tämä on perua lapsuudesta... Tähän liittyy Jaffan juonti, joka oli harvinaista sekä hedelmät, joita myöskään ei aina ollut tarjolla plus että jalusin aina vehnäjauhoista keitettyä velliä voisilmällä ja paistettua kananmunaa. Keltaista! Ja siitä alkoi aina parempi olo.

      Poista
  2. Mä luen just tota Sinä päivänä kirjaa, mutta ei ollut kyllä aavistustakaan, että siitä on tehty elokuva. Eka kolmannes oli tosi tylsä, mutta nyt se on muuttunut jotenkin vauhdikkaammaksi ja etenee. Loppu alkaa jo häämöttää... Silti tuntuu siltä, että se vois olla elokuvana mielenkiintoisempi, mutta ei sitä tiedä vielä mihin suunta kääntyy ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjaa en ole lukenut, mutta elokuva ei ole pöllömpi...

      Poista