Powered By Blogger

maanantai 12. elokuuta 2019

Piipahdus Çanakkalessa



Esikoinen palasi kotimaahan meitä muita aikaisemmin (Ed Sheeran!). Sitä ennen oli käytävä yhdellä hautausmaalla Çanakkalessa.

Matkaan lähdettiin kuun noustua... Tai no: matkaan lähdettiin.


Parvekkeelta katselin vielä maisemia...


...ja naapureita...


Auto- ja laivamatkoista ei ole kuvia. Perillä  Çanakkalessa oli ruoka-aika ja menimme syömään äidin kotitalon Lokantaan. Minulle lempiruokaani, kurufasulye pilav ❤️
 

Sen jälkeen oli vuorossa käynti hautausmaalla. Kaunista ja rauhallista on siellä vainajien levätä  ❤️



Ajelimme takaisin  Çanakkalen keskustaan. Jalkauduimme rantakadulle Troijan hevosen (kyllä: tätä samaa hevosta Brad Pitt on varmasti koskettanut Troy elokuvaa tehtäessä!) seuraan.



https://www.filmifin.com/content/troija

Rantakadulla on aina taidetta...
 


Ravintoloita, kahviloita...


...viiksekkäitä linnunpönttöjä... Kaikkea löytyy!


Meidän herkkuhetkemme oli täällä Doğan Pastanesissa, johon liittyy myös muistoja...



Ensin sain turkkilaisen kahvini...❤️



...ja sitten myös vohveliannokseni  ❤️


Koska vohvelia ei voinut saada maidottomana tai laktoosittomana, tilasin annokseni ilman vohvelia. Tuossakin riitti herkkua  ❤️


Tyytyväisenä poistuin konditoriasta  ❤️


Kotiin päin kävellessä vielä vähän yksi taideteos pääsi kuvaan.


Illalla vietimme aika monta tuntia Çanakkalen uudessa ostoskeskuksessa.

Ja kun aamulla heräsin, oli Ukko lähtenyt jo kuljettamaan Veljeä ja Esikoista Istanbuliin.

Äidin ja Kuopuksen kanssa vietimme päivän Çanakkalessa mm. torilla käyden ja telkkaria katsoen. Iltapäivällä kävelimme bussipysäkille ja hyppäsimme minibussiin, joka veisi meidät takaisin saarelle.

Oi niitä aikoja, kun turkkilaisissa busseissa vielä tupakoitiin...


Katsoppas, mitä tämän kuorma-auton kyydissä on! Enkä nyt tarkoita heinäpaaleja...


Ukko ehti samaan laivaan meidän kolmen seuraksi. Vähän välipalaa ja hyvä kirja, niin matka meni sukkelasti...


Tätä minä luin:


Onnellinen olo, kun pääsin vielä hetkeksi takaisin saarelle ❤️


4 kommenttia:

  1. Katsoinkin, että missä se vohveli... ? :)))

    Kuule, sama kirja on ollut meille luvussa. Minä jo sain loppuun, niin varmaan sinäkin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vohveliton vohveli :D
      Kirja tuli luettua ihan hujauksessa, kerron kun sinne asti kerkeen ;)

      Poista
  2. Sanaton kaikesta kauneudesta! Tiedätkö, miksi puiden rungot on maalattu valkoisiksi tuolla hautausmaalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hautausmaalla puut on maalattu siksi, että se on vanha perinne ja näyttää hyvältä.
      Paljon hyötyä siitä ei ole siihen, että ötökät ei kiipeä puihin. Polttavan auringon suojaksi kuulemma myös. Etelän maissa myös pimeät illat ja huono valaistus -omin silmin olen todennut, että ainakin näkyy puut ym. paremmin maalattuina. Puiden maalamiseen on aina ollut monia "totuuksia". Kaikkea tuota olen kuullut...

      Poista