Oman onnensa seppänä
Päivän tunnuslause olkoon:
Siispä ajelimme kaukaiselle rannalle
Lehmävaara!
Ja eipä aikaakaan...
Majoituimme mukavasti rannalle, jossa oli taas runsaasti tilaa
Toiset halusivat snorklailla
Samaan aikaan toisaalla...
Ja niin kaikki olivat onnellisia!
Parempaa oli vielä tulossa...
Iltakahville lähdettiin Zeytinliin. Pahaksi onneksi kantapaikkamme kadun päässä oli juuri sulkenut. Mutta ei hätiä mitiä, kylän keskustassa on kolme muutakin kahvilaa ja parin kadun päässä vielä kaksi lisää.
Tämä kahvila sijaitsee Konstantinopolin patriarkan synnyntalossa ja kuuluu suvulle edelleen. Kirkkokahvit siis ;)
Kuuluisa turkkilainen sananlasku toteaa, että kahvin kuuluu olla ”mustaa kuin helvetti, vahvaa kuin kuolema ja makeaa kuin rakkaus.” Kasku ei ole kaukana totuudesta, sillä turkkilainen kahvi on poikkeuksellisen rikasta ja sitä tarjoillaan yleensä jälkiruokana aterian päätteeksi. Türk Kahvesi keitetään kuparisessa cezve-pannussa sokerin kanssa ja sen seuraksi asetetaan usein sitkoisia turkkilaisia makeisia ja vettä, jota hörppäämällä voi puhdistaa makupaletin ennen kahvin maistamista. Vahva kahvi kaadetaan pannusta pieniin kuppeihin mutta siitä juodaan vain osa – kuppien pohjalle jäävät paksu sakka ja kahvinporot.
Vinkki: Turkissa kahvin voi tilata joko ilman sokeria (sade), vähäsokerisena (az sekerli), keskimakeana (orta) tai makeana (sekerli)
Minä juon kahvini aina ortana :)
Tää onnea on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti