Talviturkki mereen Turkissa

Olen kuuluisa siitä, että en ui järvessä. Liian kylmää. Liian suolatonta. Vetovoima pohjaa kohti liian suuri. Meressä sen sijaan on mukava kelluskella. Ja nyt oli käsillä Turkin matkan ensimmäinen rantapäivä ja uintipäivä. Mutta sitä ennen piti syödä myöhäinen aamiainen ja odotella, että vähän viileni ja UV-lukemat vähän laskivat...

Aamiaista...

...ja kahvia tietenkin  ❤

Puutarhassa tarvittiin apua... turilas oli kellahtanut selälleen. Voi, tuhisija!

Esikoinen poimi maasta mäntyturilaan https://fi.wikipedia.org/Mäntyturilas ja kuljetti sen vehreämpään paikkaan puutarhan perukoille. Kaveri on kyllä komean kokoinen.

Minä tein taas yhden kuvauskierroksen puutarhassa...

Kivien välistä kasvaa tämä ja vieläpä kukkiikin. Sisukas!

Joka päivä yhtä ihana  ❤

Ruusu...

...ja sen kaunis kaveri ❤

Valkoinen hibiscus  ❤

Yksi pyllistelijä...

Eipä aikaakaan, kun alkoi olla kahviaika! Isoäiti keitteli turkkilaista kahvia...

...turkkilaisella kahvipannulla, cezvellä 

Kaveriksi lokumia  ❤

Iltapäiväturkkilaiseni  ❤

Sitten alkoikin olla aika ajella Kefaloz rannalle, hienolle hiekalle...

Sopivasti aurinkoa, sopivasti varjoa, sopivasti ei aaltoja...

Sopivasti ihmisiä rannalla, uimassa ja surffaamassa...

Vähän aikaa kun rannalla lueskelin ja lämmittelin, niin johan se oli käytävä heittämässä monta vuotta vanha talviturkki mereen. Eikä tullut edes ikävä mokomaa koinsyömää karvatakkia...

Uimavalvontakin oli hoidossa  ❤

Turkin heiton jälkeen seurasi rannalla löhöilyä, kotiin kulkemista, aurinkorasvojen ja suolaveden iholta pesua ja kunnon iltaruokailu puutarhan hämärässä. 

Kyllä oli taas ihmisten hyvä olla ❤