Piipahdus Çanakkalessa

Esikoinen palasi kotimaahan meitä muita aikaisemmin (Ed Sheeran!). Sitä ennen oli käytävä yhdellä hautausmaalla Çanakkalessa.

Matkaan lähdettiin kuun noustua... Tai no: matkaan lähdettiin.

Parvekkeelta katselin vielä maisemia...

...ja naapureita...

Auto- ja laivamatkoista ei ole kuvia. Perillä  Çanakkalessa oli ruoka-aika ja menimme syömään äidin kotitalon Lokantaan. Minulle lempiruokaani, kurufasulye pilav ❤️

 

Sen jälkeen oli vuorossa käynti hautausmaalla. Kaunista ja rauhallista on siellä vainajien levätä  ❤️

Ajelimme takaisin  Çanakkalen keskustaan. Jalkauduimme rantakadulle Troijan hevosen (kyllä: tätä samaa hevosta Brad Pitt on varmasti koskettanut Troy elokuvaa tehtäessä!) seuraan.

https://www.filmifin.com/content/troija

Rantakadulla on aina taidetta...

 

Ravintoloita, kahviloita...

...viiksekkäitä linnunpönttöjä... Kaikkea löytyy!

Meidän herkkuhetkemme oli täällä Doğan Pastanesissa, johon liittyy myös muistoja...

Ensin sain turkkilaisen kahvini...❤️

...ja sitten myös vohveliannokseni  ❤️

Koska vohvelia ei voinut saada maidottomana tai laktoosittomana, tilasin annokseni ilman vohvelia. Tuossakin riitti herkkua  ❤️

Tyytyväisenä poistuin konditoriasta  ❤️

Kotiin päin kävellessä vielä vähän yksi taideteos pääsi kuvaan.

Illalla vietimme aika monta tuntia Çanakkalen uudessa ostoskeskuksessa.

Ja kun aamulla heräsin, oli Ukko lähtenyt jo kuljettamaan Veljeä ja Esikoista Istanbuliin.

Äidin ja Kuopuksen kanssa vietimme päivän Çanakkalessa mm. torilla käyden ja telkkaria katsoen. Iltapäivällä kävelimme bussipysäkille ja hyppäsimme minibussiin, joka veisi meidät takaisin saarelle.

Oi niitä aikoja, kun turkkilaisissa busseissa vielä tupakoitiin...

Katsoppas, mitä tämän kuorma-auton kyydissä on! Enkä nyt tarkoita heinäpaaleja...

Ukko ehti samaan laivaan meidän kolmen seuraksi. Vähän välipalaa ja hyvä kirja, niin matka meni sukkelasti...

Tätä minä luin:

Onnellinen olo, kun pääsin vielä hetkeksi takaisin saarelle ❤️