Kierros saaren ympäri

Aika tehdä pieni saarikierros...

Bademlissa, Zeytinlissä, Kaleköyssä ja Kuzu Limanissa olimme jo vierailleet sekä pari pientä kierrosta Gökçeadan keskustassa (Merkez) kävelleet. Nyt Lähdettiin autolla Veli kuskinamme katselemaan vähän muita kyliä...

Aloitimme... naapurista. Siellä asuu aasi varsoineen ja veimme heille nähän pudokaspäärynöitä naposteltavaksi.

Suloiset aasit ❤️

Tuosta pitää vähän rapsuttaa... ❤️

Aasit saivat jäädä napostelemaan välipalaansa ❤️

Ajelimme ylös Çinaraltiin, jossa ennen oli armeijan alue sotilaineen ja vieressä piknik-alue.

Jäljellä ovat maisemat -ja ahkerassa käytössä ollut piknik-alue -en sitä kuvannut

Kuopuksen lomaloikka: Turkista vois vaikka Kreikkaan...

Kaunista on ❤️

Ja sielläkin yksi vuoristokirkko...

Pienen automatkan päässä oli seuraava kylä, Tepeköy, joka on saaren korkein kylä. Siellä Ataturk katselee kuuluisien sanojensa päältä: "Kuinka onnellinen on se, joka sanoo olevansa turkkilainen".

Oliivien murskaamisessa käytetyn laitteen osia. Luultavasti muulivetoinen tai aasivetoinen laite...

Ja taas olivat sinisilmät ravintolan suojana...

Aikas kivoja kuppiloita  ❤️ Nyt juuri ei ollut ruuhkaa...

Hiljaista oli kujillakin...

Joku, joka on tehnyt jotain... Ja saanut kuvansa kirkon seinään Tepeköyssä

Tepeköyn kirkko

Tällä kujalla...

...kurkistimme entiseen asuinrakennukseen...

Sudenkorento siinä  ❤️

Hibiskus  ❤️

Kuopus keinumassa  ❤️

Esikoinen samoissa puuhissa  ❤️

Ja aika vaihtaa kylää! Tässä ollaan jo Dereköyssä. Dereköyn kohdalle osui pilvi...

Aina on kirkot kiinni, kun olemme kulussa. Portitkin lukossa...

Vähän näki pihalle kuitenkin...

Tätä tietä lähdettiin kulkemaan & kuvaamaan... Mitäs tuolla vuoren rinteellä...?

Vastaus kysymykseen: Vieläkö on villihevosia ❤️

Kovasti ovat vähentyneet, mutta yksi lauma siellä kuljeskeli ❤️

Kaikilla oli pää, vaikka yksi näyttääkin ihan päättömältä...

Lähempänä käyskenteli vähemmän villi kukko...

Katse ja kamera löysivät kaikenlaisia kohteita...

Dereköy oli aikoinaan saaren suurin kreikkalaiskylä. Kahviloitakin kylässä oli parhaimmillaan 18. 

Näinä päivinä suurin osa rakennuksista on tyhjillään.

Ainakin joku oli kotona...

...ja joku odotti postia  ❤️

Linnunpesä siinä...

Voihan sen hidastetöyssyn näinkin tehdä! Kaamea rallihan tuolla olikin menossa  ;)

 

Dereköystä ei löytynyt ruokaa eikä kahvia, joten jatkoimme ajelua. Seuraava pysähdys oli Yuvali. Yksi ravintola varsinkin näytti houkuttelevalta...

Ravintolassa oli paljon asiakkaita ja tuntuu, että seurueemme saapuminen pisti pakan ihan sekaisin. Sähläilyksi meni. Plus että minä en saanut himoitsemaani munakasta, koska ei ollut aamiaisaika :( Munakkaan tekeminen iltapäivällä on ihan mahdotonta, ettäs tiedätte. Minä sain linssikeittoa, joka tietenkin oli oikein hyvää. Esikoisen tilaus sen sijaan jäi ensialkuun saamatta...

Siitä hyvästä meidät kutsuttiin yläkertaan teelasillisille...

Sieltä oli vielä paremmat näkymät merelle päin...

Ja tee oli kuumaa, kuten aina ❤️

Ajelimme taas eteenpäin rantareittiä, kurkkasimme parille uimarannalle ja pysähdyimme katselemaan maisemia. Vuohistolaiset liittyivät seuraamme...

Ja kun syötävä loppui, niin oli aika jatkaa matkaa...

Rannikkoajelumme päätteeksi kävimme vielä surffareiden kulmilla Kefaloz-rannalla...

Hyviä tuulia kaikille!

Mutta minun henkilökohtainen alamäkeni alkoi näillä main. Korvaan pisti ilkeästi, syy ei selvinnyt koskaan. Maha myllersi ja siitä johtuen pysyttelin kotosalla illan. Ja kodin lähellä seuraavan päivän.

Mutta saarikierros oli mahtava!