Lukukuu

Tammikuu on tänä vuonna ollut varsinainen lukukuu...

Pari kirjaa luin loppuun ja sitten olen ehtinyt lukea viisi kirjaa kokonaan :)

Eppu Nuotiolta luin kirjat Ellen Lähteen tutkimuksista...

Myrkkykeisossa tutustutaan Ellen lähteeseen ja hänen lähipiiriinsä. Ellen on yli viisikymppinen leskirouva, martta ja muutenkin mukava ihminen :) Lähipiiriin kuuluvat eri ikäiset, monessa elämäntilanteessa olevat ihmiset. Ja sitten on se mysteeri, kadonnut nainen...

Nyt osui käsiin sellaiset kahvikirjat, että nyt ei pysty kaikkia kuvaamaan. Yksi aukeama maistiaisiksi ja voin kertoa, että kahvi tai kahvila mainitaan Myrkkykeisossa 51 kertaa!!!

Ellen Lähteen tutkimukset jatkuvat Anopinhampaassa, jossa tapauksena ovat oudot kuolemat Lohenkarin suvussa. Sukusalaisuuksien vyyhti paljastuu...

Lisänä sopassa on Ellenin oma rakkauselämä...

Kahvi on yleinen sana myös Anopinhampaassa: 53 kertaa!!!

Eppu Nuotio käyttää mukavia vertauksia: "Raivo täyttää Samuelin, ennen kokematon raivo, kuin uimarin yllättävä pakoaalto, joka tempaa mukaansa". "...kolmen kuukauden aikaraja perunkirjoituksen järjestämiseen olisi tullut Lohenkarin perheen eteen liian nopeasti, kuin hirvi pimeällä tiellä."  "Isän ääni on karhea niin kuin sarkatakki." Ja sitten oli sekin, jossa joku asia oli lämmin kuin hailuotolainen villapaita... Vain muutamia mainitakseni.

Seuraavaksi tartuin John Boynen teoksiin

En ole nähnyt elokuvaa, luin tuntematta tarinaa ennakolta...

Holokaustista kerrotaan naiivin lapsen silmin nähtynä. Bruno ei ymmärrä mitä uuden kodin naapurissa tapahtuu. Hän puhuu Aus vitsistä, Hilleristä ja haluaisi päästä vierailulle sen pojan luo, joka istuu risti-istunnassa piikkilanka-aidan toisella puolella. Raidallisessa pyjamassa. 

"Sinä olet minun paras ystäväni,Shmuel", hän sanoi. "Paras ystäväni elämän loppuun asti." Tämän jälkeen kertomus jatkuu vain 13 rivin verran...

Tämän kirjan lukeminen ällötti minua. En osaa kuvitella Hitleriä mukavana miehenä tai Berghofia rauhan tyyssijana... On surullista seurata, millainen kaikkien rakastamasta Pierrotista kasvaa Hitleriä ihannoidessaan... Toivoin koko ajan jotain hyvää tapahtuvan, mutta eihän tämä kertomus maailmanhistoriaa saanut muuttumaan. Voiko tällaisessa kertomuksessa olla mitään hyvää? Ehkä...

Kaikessa kauheudessaan kyllä nämä kirjat kannatti lukea.

Kaikki nämä kannatti lukea. Joskus luen ne uudestaan...

Tämmöinen lukukuu tämä on ollut :)