Perjantain kuuta katselin illalla makuuhuoneen ikkunasta ja se löytyi muistikortiltani tämän näköisenä:
Hyvin aikaisin maanantaiaamuna, klo 02.00, katselimme Kuopuksen kanssa keittiön ikkunasta takapihan taianomaiseen metsään: kuun valossa metsä oli kuin sinisellä sipaistu päivä. Kuvaa en kuitenkaan älynnyt ottaa.
Hiukan myöhemmin samana aamuna, klo 06.15, seisoin aamutakissani parvekkeella. Pakkasta oli -22 astetta. Yritin kuvata kuunpimennystä...
Ja sitten tuli pilviä. Ja kylmä. Mutta onhan tätä kuujuttua jo tässäkin :)
Minä en onnistunut näkemään tuota kuuta tänään. No, kuuden vuoden päästä sitten!
VastaaPoistaOn taas mitä odottaa :D
PoistaTalviyön kuutamo on ihmeellinen ja saa maiseman todella hehkumaan sinisenä. Kuunpimennyskin oli niin hienoa katsottavaa, että tuskin maltoin pitää silmäni tiellä töihin ajaessani. Lasten kanssa riitti puhuttavaa jännästä ilmiöstä ja totesimme, että seuraavan vastaavan ilmiön aikaan he ovat jo yläkoulun puolella. :)
VastaaPoistaKuu jaksaa ihastuttaa ja kummastuttaa. Ja vaikka nuo pimennykset harvinaisia ovatkin, niin muistan yhden jos toisenkin pimennyksen elinajaltani. Ja lisää on tulossa...
Poista