Powered By Blogger

tiistai 29. tammikuuta 2019

Kortepohjassa pimeän aikaan



Viime viikolla Kortepohjasta löytämäni kukat lumosivat minut uudelleen maanantai-iltana pimeän aikaan ❤

Leskenlehdet



Sinivuokot



Ja vielä...


...puna-ailakit


Tämä "ukkeli" on talven tekemää taidetta


Tämä ukkeli on Reijo Veijasen teos Joko se bussi mäni?


Vertailun vuoksi sama sininen herrasmies lumettomaan ja valoisaan aikaan: 


Pimeässä kaikki näyttää toisenlaiselta. Talvella on taito saada taide näyttämään... no, talviselta :)


4 kommenttia:

  1. Hienon hieno taidekatsaus! Kortepohjassa olen tainnut viimeksi käydä opiskeluaikaan 80-luvulla. Eihän se niin kaukana ole Keltinmäestä, jossa pidin majaa hienossa retrovärisessä opiskelija-asunnossa Helokantiellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, Piipe ❤ Kuule ihan oli sama retroväritys Helokantien opiskelijakämpässä myös 90-luvun alussa, kun siellä Ukon kanssa asuttiin: keltaiset keittiökaapit ja makkareissa yksi seinä "suklaanruskea". Oi niitä aikoja... Niin, ja koska kämppä oli kalustettu, siellä oli myös retrovihreät sängynpeitot :D

      Poista
    2. Hih, siinä viereisessä - vihreässä - talossa asuin ja olihan sielläkin ne vihreät sängynpeitot. Tulvahti just niin lämpöisiä muistoja mieleen...

      Poista