Powered By Blogger

maanantai 26. tammikuuta 2015

Viikonlopun 682 km



Viikonloppuna pääsin käymään ystävän luona. Lauantaiaamuna bussi lähti kohti Oulua 06.15, minä nukahdin jo ennen Taulumäen kirkkoa (2 km)... Olin ottanut matkapahoinvointilääkkeen ja hyvä niin. Heräsin sitten kuulutukseen, että Pyhäsalmen ABC:llä pidetään 15 minuutin tauko. Imaisin kuolat poskilta ja läksin aamukaffeille:






Aamukahvin aika!


Näissä maisemissa päivä valkeni...


...ja oli aika kaivaa esiin kudin


Totta se on: tästä tulee sukka! Tietenkin olen ennenkin sukkia tehnyt (koulun pakkosukkien lisäksi myös muutaman parin vapaaehtoisesti), mutta edellisistä villasukistani on pikaisen laskutoimituksen perusteella jo 20 vuotta, joten jännittäviä hetkiä elän...

Nämä ovat ne sukkalangat, jotka viettävät jo merkkipäiviään, ostettu ainakin 3 vuotta sitten. Tämän verran sain tikuttua menomatkalla Ouluun:


Perillä minua olivat vastassa ystäväni Martse ja suloinen Söpöläinen. Heti pääsin valmiiseen pöytään nauttimaan ruuasta ja Söpöläisen päiväunien aikana jälkiruokakahvista herkkuineen. Muumitalo-muki pääsi perille!


Kahvin kaverina Martsen tekemää Muumimukikakkua ;)



Resepti oli Kinuskikissan:


Ja se oli niiiin hyvää!!!


Päivän aikana ehdimme katsellä kuvia Söpöläisestä. Ja Söpöläistä itseään kaikissa touhuissaan :) Kävimme leikkipuistossa ja kävelimme tuiskussa ja tuulessa. Söimme pizzaa ja joimme kahvia. Katsoimme elokuvan  Vaihdokas ja minä neuloin sukkaa, taistelin siihen kantapään, mutta ei puhuta siitä sen enempää...

Ystävän kanssa on mukavaa!

Muutaman tunnin (minä tietenkin kuorsasin tyytyväisenä pitkään, kun ei ollut pienokaista herättämässä...) jälkeen sain herätä taas suoraa kahvipöytään. Aamiaisen jälkiruuaksi sain vielä kaffikuppikakkua NAM!



Lämmin halaus ja iso kiitos Martselle mukavasta viikonlopusta ja täysihoidosta!!!

Paluumatkalle läksin 11.15 bussilla. Alku meni ihan hyvin. Neuloin ja muistelin mukavia. Ja tajusin, että olen idiootti: kamerastani ei löytynyt yhtään uutta kuvaa Söpöläisestä! ARGH!!!

Päiväkahvit sain Pyhiksessä vähän ennen kahta:





Tähän asti oli kaikki hyvin ja sukkakin jatkunut jonkin verran...


Mutta sitten alkoi tapahtua... Bussin lämmityslaite hajosi ja puhalsi koko ajan täysillä kuumaa. Ja minullahan ei ollut päällä toppahousut ja villapaita -vai oliko sittenkin? Tuli kuuma ja huono olo, onneksi matkapahoinvointilääke alkoi sitten nukuttaa. Siis nukuin.

Havahduin pari kertaa kun pysähdyttiin jossakin, mutta heräsin vasta Konginkankaalla, kun kuljettaja huuteli, että voinko nostaa kassini sivuun, istumapaikat olivat loppuneet. Itselläni oli varattu paikka mennen tullen, kun haluan varmistua siitä, että edessäni ei istu kukaan. Siis eturivin paikka, ei kuskin puolelta. Päästin ikkunapaikalle nuoren miehen ja kuikin taakse päin: siellä seisoi väkeä käytävän pituudelta. ETEENI, oppaan paikalle istutettiin nainen, jolla oli aivan järkyttävää parfyymia. Pahin painajaiseni! Loppumatkan hikosin, olin hengittämättä ja panikoin tuulilasille nostettuun kassiini jääneitä oksupusseja...

Vain 10 minuuttia myöhässä saavuimme Jyväskylään ja matka oli ohi. Kaiken kivan jälkeen paluumatkan loppupuoli ei siis mennyt ihan kässärin mukaan, mutta silti olen NIIIIN onnellinen kaikista 682 km:sta. Ja ystävän kanssa vietetystä ajasta siellä 341 km päässä.


6 kommenttia:

  1. No olipas sulla reissu! Siis sää istut siinä käytävän vieressä ekassa penkissä, oven luona mistä väki lappaa sisään ja koko ajan tulee kylmää ilmaa .... mä en ikuna istuisi sellaisella paikalla, saati nukkusi.... en vaan vois :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paras paikka! Pikavuoro pysähtyy vain muutaman kerran, ei väkeä jatkuvasti lappaa. Minkäänlaista vetoa ei bussissa ollut, meillähän tuli vain sitä kuumaa ilmaa lämmityslaitteen hajottua :D Paras paikka jos bussilla on pakko mennä (olen junaihminen), kannattaa kokeilla!!!

      Poista
  2. Voi ei mikä huono mäihä takasintulomatkalla :-(. Mutta hienosti käytit hereilläoloajan bussissa! Ja upea kantapää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta vaan, ei se kantapää toiselta puolelta ihan samalta näytä...

      Poista
  3. Voih, olen kohtalotoveri. Kerran oli lähdettävä pois elokuvista kun erään herrasmiehen parffyymi sai minut täpötäydessä elokuvasalissa niin huonovointiseksi. Kurjuus millainen takaisintulomatka. Toivottavasti ensi kerralla parempi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sillä minäkin olen itseäni lohdutellut, että tuon pahemmin ei voi enää mennä...

      Poista