Paljon puhetta kahvista

Ja puheisiin se sitten jääkin. Tänään ei kahvia näy kuvissa, vaikka olen sitä tuttuun tapaani pitkin päivää nauttinut. Pieni syrjähyppykin päivään mahtui...

Mutta näissä maisemissa join aamukahvini:

Tuonne naapuriin ollaan menossa vähän myöhemmin tänään...

Valmistelin teepöydän. Luit oikein: teepöydän.

Ystävä tuli kupposelle ennen naapuriin menoamme...

Enkelin kuiskausta Empun kanssa

Ja maisema sen kun parani keittiössä istuskellessamme. Nauroinkin, että en ehdi nyt Emppua katsoa, kun pitää ihailla harvinaista ilmiötä ikkunasta: lunta ja auringonpaistetta samassa kuvassa

Ja sitten sinne naapuriin. Naapurimme on Sotainvalidien sairaskoti ja siellä laulettiin kerran vielä kauneimmat joululaulut -aivan kuten viime vuonnakin ja vuosikaudet ennen tätä.

Uudempia ihania joululauluja:

Tänään tapahtui jotakin... Heinillä härkien on ollut minulle ihan lapsesta asti pakkopullaa ja likimain inhokkijoululaulu. Ei vaan nappaa. Mutta tänään kauneimmissa joululauluissa lauloin sen aivan uudesta näkökulmasta ja mietin, että tätähän voi oppia sietämään ja melkein tästä voisi vaikka tykätäkin. Mitä tapahtui?

Pappi oli kaivanut esiin jostakin legendan neljännestä kuninkaasta -luin saman stoorin välipäivinä töissä- ja nyt tuo legenda ja joululaulu linkittyivät tavalla, joka sai minut kuuntelemaan ja laulamaan kuin uutta joululaulua.

Tournierin neljäs kuningas

Eräs jouluajan arvokkaimpia lukukokemuksiani on minulle ollut Michel Tournierin kirja neljäs tietäjä. Kirja perustuu vanhaan legendaan neljännestä kuninkaasta, joka halusi tulla kumartamaan syntynyttä Vapahtajaa. Hän tuli kaukaa idästä. Hänen valtakuntansa oli köyhä, mutta hän otti mukaansa kalleinta mitä valtakunta pystyi tarjoamaan, helmiä, pellavaa, turkiksia ja hunajaa. Seuratessaan tähteä tämä neljäs, köyhä kuningas majoittui vaatimattomaan majataloon, jonka lattialla köyhä kerjäläisvaimo juuri oli synnyttämässä lastaan. Kaikki olivat tämän vaimon hyljänneet. Kuninkaan kävi häntä sääliksi. Hän jäi vaimon turvaksi ja antoi turkkinsa vastasyntyneen lapsen suojaksi. Matkallaan Vapahtajaa kumartamaan tämä neljäs kuningas saapui maahan, jossa vallitsi sanomaton hätä ja puute. Kuningas jakoi kaikki kallisarvoiset tuliaisensa, koska hänestä tuntui, että hän ei voi sulkea sydäntään köyhyydessä elävän kansan tarpeilta.

Kuningas kuitenkin jatkoi matkaansa. Hänen ratsunsa oli kuollut ja kaikki tuliaisensa hän oli jakanut tarvitseville. Saapuessaan suuren meren rantaan kuningas huomasi kaleerin, joka oli juuri irtautumassa rannasta. Huutavien merimiesten keskellä oli vanha vaimo ja nuorukainen. Nuorukainen saisi lähteä kaleerin mukana sovittamaan kuolleen isänsä velkaa. Raskain sydämin kuningas päätti lähteä tuon nuorukaisen sijasta, jotta hänen äitinsä saisi pitää pojan turvanaan, ainoana mikä tällä oli jäljellä. Kolmekymmentä vuotta kuningas palveli orjana kaleerilla sovittaen ventovieraan nuoren miehen rangaistusta. Kaikki laivalla unohtivat vähitellen, että kuningas oli tullut vapaaehtoisesti laivaan. Kuningas oli köyhä, vanha ja väsynyt kun hän vihdoin vapautui kaleeripalveluksestaan. Edelleen hän jatkoi matkaansa sinne, minne tähti heikosti loistaen vieläkin häntä johdatti maailmaan syntynyttä uutta kuningasta tervehtimään.

Lopulta kuningas saapui suureen kaupunkiin, jossa ihmiset valmistautuivat viettämään juhlaa. Kaupungissa kuningas tapasi vanhan kerjäläisnaisen. Hänelle kuningas oli lahjoittanut turkkinsa lapsen peitoksi. Nainen ei tuntenut kuningasta mutta kertoi, ”minä annoin hänelle sydämeni, vaikka hän ei saanut koskaan tietää sitä. Jotain voi kerjäläinenkin antaa, sydämensä”.

Nainen kertoi, että tänään oli kaupungissa kuoleva korkein kuningas. Juhlavieraiden mukana tämä vanha, köyhä kuningas tuli kummulle, jossa oli kolme ristiä. Keskimmäisessä riippuva kantoi kruunua, vaikkakin vain orjantappuraista. Silloin vanha kuningas tiesi, tässä oli se Vapahtaja jota hän oli lähtenyt tervehtimään. Miten hän olikaan häpeissään ja pahoillaan, kun hän matkalla oli jakanut pois kaikki lahjansa. Silloin hän muisti kerjäläisnaisen sanat – köyhäkin vai antaa jotain, sydämensä.

http://www.ruskonseurakunta.fi/vahdon-kappeli/vahtolan-saarnoja/ 

Sellainen stoori. Kauneimpien joululaulujen päälle juotiin kirkkokahvit sairaskodin ruokalassa. Siitäkään kahvikupista ei ole kuvaa.

Mitäs sitten? No tätä!

Karhu Perun perukoilta

Tämä yksilö asuu meillä

Lahja PC-ystävältä, Heidiltä

Mutta mitä mahtaa...

...tämä laukku sisältää?

Nallekarkkeja tietenkin!

Lähestulkoon marmeladia ;)

Kaikki ei mennyt käsikirjoituksen mukaan ...

...eikä niin kuin Strömsössä...

...mutta tänään näin Paddingtonin!!!

Ihan viiden tähden elokuva! Suloinen Paddington, rakastettava, hauska ja kömpelö Paddington. Hyvä roolitus, viehättävä tapahtumapaikka (melkein pääsin sittenkin lomallani Lontooseen!) ja loppu hyvin kaikki hyvin. Täytyy raivata leffakaappiin tilaa...

Popcorneilta tuoksuvin sormin päätän raporttini tältä päivältä. Ja juon iltakahvit. Sori, ei kuvaa...