Kolmannen kirjani luin vajaassa viikossa, mikä on nopeasti minun lukuvauhdillani :D
Kirja, josta on tehty elokuva (vaikka voisi se olla myös kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin...)
Kyseessä on Tracy Chevalierin Tyttö ja helmikorvakoru, jonka on suomentanut Arja Gothoni (joka on kääntänyt myös yhden lempikirjoistani, Joanne Harrisin Pienen suklaapuodin ! )
Tämä historiallinen romaani sijoittuu 1660-luvun Hollantiin ja on tarina taiteilija
Johannes Vermeeristä ja
Turbaanipäinen tyttö -maalauksen
mallista. Nautin tästä todella paljon. Ehkä se on tuo taidemaailma, joka kiehtoo. Sain kirjasta paljon irti, olen jo
aikaisemmin perehtynyt Vermeerin teoksiin lukiessani aikoinaan taidehistoriaa. Hollantilaiset mestarit, joihin Vermeer kuuluu, ovat lempitaiteilijoitani. Chevalier luo kirjassaan fiktionaalisen selityksen sille, miten Vermeerin mestariteos sai alkunsa.
Tyttö ja helmikorvakoru oli todella helppoa luettavaa.
Hollantilaisessa pikkukaupunki Delftissä asuva Griet on
kuusitoistavuotias, kun hänen isänsä sokeutuu ja hänen on määrä
mennä piiaksi arvostetun taiteilija Vermeerin perheeseen.
Kuuliaisen ja säädyllisen protestanttitytön on vaikea sopeutua uuteen,
katolilaiseen palveluspaikaansa. Työtä on paljon, emäntä ei pidä
hänestä, osa lapsista on hankalia ja seinilläkin riippuu outoja
maalauksia.
Grietin onneksi hänellä on pääsy taiteilijan
ateljeehen, mihin Vermeerin vaimollakaan ei ole asiaa. Tytön tehtävänä
on siivota ateljee päivittäin niin, että se näyttää siltä, kuin
mihinkään ei olisi koskettu. Pikkuhiljaa nuoresta Grietistä tulee myös
taidemaalarin apulainen. Hän toimittaan isännälleen tarvikkeita ja
valmistaa maaleja salassa muulta perheeltä.
Elämä perheen piikana ei ole helppoa, varsinkaan jos joutuu tekemään
ylimääräisiä töitä piilossa perheen emännältä, lapsilta ja muilta piioilta. Ainoastaan
Vermeerin anoppi Maria Thins tietää Grietin uudesta toimenkuvasta.
Maalien valmistuksen lisäksi hän joutuu edelleen pesemään pyykkiä, auttamaan keittiössä ja hoitamaan ostoksia. Tyttö pääsee näkemään
vanhempiaan ainoastaan sunnuntaisin, jolloin hän käy kirkossa ja syö
päivällistä perheensä ja häneen mieltymeen lihakauppiaan pojan, Pieterin, kanssa.
Kun Griet on ollut palvelustyttönä lähes kaksi vuotta, hän istuu isäntänsä maalattavaksi. Kaupungin rikas mies van
Ruijven on kovin mieltynyt "suurisilmäiseen piikaan" ja haluaa, että
taitelija maalaa hänelle Grietistä muotokuvan. Järjestely ei kuitenkaan
miellytä kaikkia. Tämän vuoksi teoksen
on valmistuttava salassa.
Maalauksen -ja kansikuvan Griet:
Elokuvan Griet:
Elokuvaversiossa Scarlett Johansson on Griet, jonka hänen rahapulainen perheensä lähettää töihin Johannes Vermeerin (Colin Firth) äveriääseen kotiin. Siellä nuoren tytön talon tavoille opettaa taiteilijan perheelle jo vuosia työskennellyt Tanneke (Joanna Scanlan).
Valopilkkuja Grietin uuteen työntäytteiseen elämään tuo tapaamiset Pieterin (Cillian Murphy),
lihakauppiaan pojan kanssa, joka kiinnostuu ujosta Grietistä. Vaikka
kiinnostus on molemminpuolinen, Griet on enemmän viehättynyt Johannes
Vermeeristä, jolle hän myöhemmin poseeraa maalauksen mallina.
Taiteilijan ja palvelustytön yhteistyö kummastuttaa niin rouva Vermeeriä (Essie Davis)
kuin koko juoruja rakastavaa kaupunkiakin. Grietin muotokuvasta, jossa
hän poseeraa Vermeerin vaimolta lainatut helmikorvakorut korvissaan,
tulee kuitenkin klassikkoteos, josta on puhuttu jopa ”Pohjoisen Mona
Lisana”.
Peter Webberin ohjaama elokuva etenee hitaasti ja
rauhallisesti, antaen tilaa tarinalle, joka kerrotaan uskomattoman
kauniiden kuvien siivittämänä. Elokuva oli ehdolla kolmen Oscarin saajaksi vuonna 2004: Kuvaus (Eduardo Serra), lavastus (Ben Van Os) ja puvustus (Dien Van Straalen).
Ja koska huomenna on vapaapäivä, laitan elokuvan pyörimään. Vaikka pian on puoliyö. Kahvit on juotu, ei tässä nyt nukuta ;)
