Hitonhauta

Tänä vuonna lähdettiin Ukon kanssa viettämään juhannusta Hitonhaudalle. Olin käynyt siellä vain kerran talviaikaan, joten olihan se nyt nähtävä Hitonhauta myös kesäasussaan! Keskikesäasussaan ❤️

Alkumatkalla tie on leveää ja tasaista...

Iso-Harinen otti juhannuksen tyynesti...

Yksi parhaista keskikesän tuoksuista...

...suopursut  ❤️

Matka eteni...

...polku kapeni...

Polun varressa oli kepeä kulkija, josta sain YHDEN kuvan. Tällä kertaa yksi kuva riitti  ❤️

Kuusikko alkoi. Kaksikkomme jatkoi matkaa.

Olin varustautunut parhailla mahdollisilla kengillä, pitkälahkeisilla ja pitkähihaisilla vaatteilla, lakilla ja hyttysmyrkyllä. Silti sain yli 30 puremaa ja kaaduin kerran, kun kivi heilahti. Ei siinä käynyt sen kummemin, kuin että housut likaantui ja kämmenestä lähti nahka. Olen kömpelö.

Tykkään älyttömästi tällaisista saniaismaisemista  ❤️

Ei ole paljon maata kivien päällä. Puun on siitä helppo kaatua...

Eteneminen kävi aina vain hankalammaksi...

Tämmöistä polkua!

Ah, kukkia  ❤️

Jonkinlaisen käsityksen näistä kuvistakin saa, että rotkon seinämät ovat korkeat ja jyrkät...

Ja tämä se aina jaksaa vahtia kulkijoita. Mutta näenkö hänen lievästi hymyilevän?

Tässä paikassa on talvella paras jääseinä

Ollaan ihan rotkon syvällä ytimessä

Mitä tässä on tapahtunut?

Aurinko ei tänne rotkon pohjalle paljoa paistele

Tässä nähtiin joku hyvin pieni ja hyvin vikkelä lintu...

...ja se lensi tuonne...

Siellä on pesä!

Ainut kuva, jossa pikkulintunen näkyy...

...mutta hyvin tunnistettavasti peukaloinen se siellä pesäänsä piti. Tällainen söpöläinen:

https://pixabay.com/fi/photos/wrenin-carolina-peukaloinen-lintu-3619826/

Tämä on jännittävä paikka...

Tuohon luolaan en yrittänyt...

Hieno polku jatkui rotkon pohjalla

Joku oli nostanut taidokkaasti rakennetun linnunpesän näytille  ❤️

Polulla riitti kulkijoita...

Kiipesin ylös tälle luolalle...

...kurkin sisään, mutta en tohtinut mennä...

Rotkon loppupää häämötti jo

Tuolta me tultiin...

...ja tuonne olisi päästävä...

 Tämä kyltti on ollut tässä varmasti jo pitkään...

Ja silti...

Jännittävää...

Ihan turvallisesti pälyilin ja zoomailin rotkoon ylhäältä rotkon reunalta...

Luola toisesta perspektiivistä

Näiden kuvien jälkeen oli Hitonhauta nähty ja tutkittu. Paluumatkalla vain käveltiin, kuvat oli otettu.

Mutta kyllä on vaikuttava paikka tuo Hitonhauta, kesällä ja talvella.