Helatorstain pyöräretki

Hyvin nukutun yön jälkeen oli mahtava hypätä satulaan ja ajella pienelle pyhäpäivän pyöräretkelle. Suuntasin kohti Haukkalaa, minulla oli pari tavoitetta...

Jätin pyörän parkkiin ja loikkasin metsän puolelle. Ja mikä vastaanotto ❤️ 

Olen vähän hassu, mutta yksin metsään meneminen on jännittävää. Pelottavaakin. Metsässä voi olla käärmeitä, karhuja, punkkeja, hyttysiä... Tai ihmisiä!

Ainakin siellä oli tämä söpöläinen ❤️

Hän oli siinä vähän evästellytkin...

Pelko pois -metsässä on kaikkea hienoa  ❤️

Kahvitauko sammalmättäällä  ❤️

Ja sitten löysin luolaihmisten kalliomaalaukset!

Maasto ei ollut ihan helpoimmasta päästä...

Lasten leikkipaikka vai jonkun koti?

Ja sitten...

...taisin löytää etsimäni: Pirunluola

Koska etsiminen on kivaa ja löytäminen vieläkin kivempaa... En paljasta liikaa, että jäisi toisillekin löytämisen ilo ❤️

Joo, kurkkasin sisään, en mennyt...

Mutta kiireesti aloitin paluumatkani...

Ketunleipä, käenkaali, revonrieska  ❤️

Pukeutui välillä mansikanlehtiin...

Yli esteiden...

...Haukkalan lähteelle

Graffitiretkillä olen oppinut kurkistelemaan alikulkutunneleihin ja hylättyihin rakennuksiin...

...harvoin jos koskaan myös sisälle autioihin rakennuksiin. Tässä yksi kurkistus:

Ja sitten katse jälleen kevään kukkasiin  ❤️

Kaksi valkovuokkoa bongasin vielä kukkimassa ❤️

Mukulaleinikin kukat kääntyvät aurinkoon päin  ❤️

Ja niitä oli paljon  ❤️

Loppuun vielä pari majoitustilaa:

Olihan onnistunut pyöräretki tämäkin ❤️